Heinäkuu 2008-Tammikuu2009
Kesän aikana sai ihan vähän voimia takaisin, koska oli pieniä loma pätkiä. Nukkuminen on kumminkin edelleen katkonaista ja levotonta. Aloittelin käymään salilla ja jumpissa, koska kuvittelin että urheilu ja fyysinen liikunta toisivat paremmat unet. Yritin tasaiseti harrastaa fyysistä ja aerobista liikuntaa.
Syksyllä taas sama tahti jatkui työpaikalla mikä oli ollut jo vuosien ajan. Tein melkein joka viikko ylitöitä ja pitkää päivää.
Toimin sekatavarakaupan myymäläpäällikkönä ja toimenkuvaani kuului melkein kaikki työtehtävät mitä kauppa pitää sisällään.
Jo itse työ oli fyysisesti rasittavaa ja vastuuta oli paljon. En kumminkaan kokenut että työni vaativuus olisi vienyt minulta yöunet.
Olen aina ollut kova tekemään töitä ja tehnyt ne myös kunnolla ja työnantajaani kunnioittaen. Niinpä nytkin kohti joulua mentäessä minulla vaan tahti kiihtyi ja voimat väheni. Aattelin ettei työpanokseni yhtään saisi huonontua, vaikka kuntoni huononi koko ajan.
Syksyn aikana kokeilin vaihtoehtoisa hoitomuotoja. Kävin akupunktiossa ja modernissa vyöhyketerapiassa.
Akupunktiosta ei ollut mitään apua. Vyöhyketerapiassa sain samalla jutella ongelmastani ja oikeestaan silloin kävin mietimään semmoistakin vaihtoehtoa että johtuuko uniongelmat joistakin selvittämättömistä asioista.
Olin kumminkin joutunut vanhempieni taholta kestämään aika vaikeita asioita ja heiltä ei oikein ole saanut ikinään mitään tukea mihinkään. Isääni minun asiat ei olleet kiinnostaneet yli kymmeneen vuoteen ja äidinkin kanssa alkoi mennä huonompaan suuntaan välit. Kun en niitä saanut omin voimin korjattua ja tuntui että asiat menee vaan enemmän solmuun, niin kävin miettimään muita vaihtoehtoja niiden selvittämiseksi.
Päivät kävin töissä, joka toinen ilta salilla ja joka toinen ilta makasin sohvalla puolikuolleena. Yöt yritin saada nukuttua ja kerättyä voimia, mutta aamulla kun heräsin, olin kuin krapulainen humalainen. Joka paikkaan koski, kasvoja ja ihoa kihelmöi ja olin pettynyt kun taas oli huono yö takana ja pitäisi päivä jaksaa taas töissä.
Vasta jälkikäteen olen tajunnut miten hyvä olisi ollut jos olisin elänyt jonkun kanssa yhdessä. Kukaan ei olisi katsonut sivusta sitä minun riutumista, vaan olisi pakottanut menemään lääkäriin eikä vaan odottelemaan unien korjaantumista.
Eli ei muuta kuin taas aikaa tilaamaan ja kohtaamaan ehkä inhottavin lääkäri päällä maan.
Olen aina ollut kova tekemään töitä ja tehnyt ne myös kunnolla ja työnantajaani kunnioittaen. Niinpä nytkin kohti joulua mentäessä minulla vaan tahti kiihtyi ja voimat väheni. Aattelin ettei työpanokseni yhtään saisi huonontua, vaikka kuntoni huononi koko ajan.
Syksyn aikana kokeilin vaihtoehtoisa hoitomuotoja. Kävin akupunktiossa ja modernissa vyöhyketerapiassa.
Akupunktiosta ei ollut mitään apua. Vyöhyketerapiassa sain samalla jutella ongelmastani ja oikeestaan silloin kävin mietimään semmoistakin vaihtoehtoa että johtuuko uniongelmat joistakin selvittämättömistä asioista.
Olin kumminkin joutunut vanhempieni taholta kestämään aika vaikeita asioita ja heiltä ei oikein ole saanut ikinään mitään tukea mihinkään. Isääni minun asiat ei olleet kiinnostaneet yli kymmeneen vuoteen ja äidinkin kanssa alkoi mennä huonompaan suuntaan välit. Kun en niitä saanut omin voimin korjattua ja tuntui että asiat menee vaan enemmän solmuun, niin kävin miettimään muita vaihtoehtoja niiden selvittämiseksi.
Päivät kävin töissä, joka toinen ilta salilla ja joka toinen ilta makasin sohvalla puolikuolleena. Yöt yritin saada nukuttua ja kerättyä voimia, mutta aamulla kun heräsin, olin kuin krapulainen humalainen. Joka paikkaan koski, kasvoja ja ihoa kihelmöi ja olin pettynyt kun taas oli huono yö takana ja pitäisi päivä jaksaa taas töissä.
Vasta jälkikäteen olen tajunnut miten hyvä olisi ollut jos olisin elänyt jonkun kanssa yhdessä. Kukaan ei olisi katsonut sivusta sitä minun riutumista, vaan olisi pakottanut menemään lääkäriin eikä vaan odottelemaan unien korjaantumista.
Eli ei muuta kuin taas aikaa tilaamaan ja kohtaamaan ehkä inhottavin lääkäri päällä maan.
