tiistai 24. kesäkuuta 2014


Uusi alku Itä-suomessa onkin osoittautunut ongelmissa syvemmälle vajoamista.

Edelleen koditon, työtön ja terveys menee vaan huonompaan suuntaan. 
Työkkärissä keskusteltuani tästä minun tilanteesta ne ehdotti TYP-palvelua. Koska olen vaikeasti työllistyvä. Siinä on mukana työkkari, kela ja sosiaalitoimisto. Kiteen työkkäri sijaitsee sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa ja sovittiin että minä asioin toisessa rakennuksessa missä on myöskin työkkärin työntekijä joka on altistunut pahasti sisäilmaongelmille.
Sain ajan työttömien terveydenhoitajalle. Sitä aikaa sain odotella kuukauden. Terveydenhoitajan vastaanotolla käsiteltävät asiat olisi voinut melkeinpä hoitaa puhelimessa, paitsi ehkä verenpaineen mittausta. Päätettiin että menen lääkärille. No sitä tässä nyt olen odotellut taas vajaan kolme kuukautta.

Koska tällä hetkellä ei ole rahaa mennä hoidattamaan itseään Antioksidanttiklinikalle niin kysyin puhelimitse lääkäriltäni mitä kokeita minun kannattaisi pyytää terveyskeskuksessa otettavaksi. Sain pitkän listan mitä kannattaisi tutkia, nyt vaan toivon että terveyskeskuslääkäri on yhteistyökykyinen / haluinen minun kanssa.
Listalla on esim. S-korsol, TSH, T4V, D1,25, keuhkoklamydia, mykoplasma, ferritiini, b12.

Olen yrittänyt etsiä asuntoa kokeilemalla erilaisa puurakenteisia mökkejä. Muutamaa olen käynyt nuuhkimassa ja yhdestä tein jo vuokrasopimuksenkin. Olin siellä 2 vuorokautta ja sain todeata että umpihomeessa on. Menin todella huonoon kuntoon koska sain siellä ihan hirveän päänsäryn ja pahoinvoinnin.
Poistuessani sieltä tajusin vaatteitani ja hiuksiani haistellessa että homeessahan se on. Minulla oli siitä paikasta aluksi tosi hyvä fiilis ja olin jo innoissani että nythän tää elämä ja asuminen alkaa järjestäytymään. Oli aika kova takaisku taas kerran. Just nyt ei oikein jaksaisi mitään kavereiden kotoilu ja omien kotien ylistys juttuja kuunnella kun itsellä ei onnistu edes löytää kotia saati sitten voimia tehdä siitä itselleen koti. Tuossakin asumis kokeilussa menetin puolen kuun vuokran ja voin kertoo että sille rahalle olis kyllä ollu käyttöä ruokakaupan kassalla.
Vähän pelotti myös ottaa vuokranantajaan yhteyttä asian tiimoilta, kun olen ennenkin saanut kokea huonoa kohtelua tämmöisten asioiden tiimoilta. No arvatahan saattaa että asenne on se ettei siellä ainakaan hometta ole. Ollaan mukamas varmoja asiasta vaikka ei olla henkilökohtaisesti edes joka nurkkaa remontoitu itse että olis päässy näkemään mitä rakenteista löytyy. Huomasin kyllä että tyyppi puhui itsensä pussiin mutta en jaksanut alkaa kinaamaan aiheesta vaan halusin mahdollisimman äkkiä eroon koko hommasta. Vituttaa vaan ihmisten tietämättömyys ja vastuun pakoilu näissä asioissa.

Hengitysliitto haki kokemusasiantuntijakoulutukseen ihmisiä ja minä laitoin hakemuksen menemään. En tullut valituksi. Oisin oikeasti halunnut mukaan koulutukseen. Mielestäni minulle on  jo tässä kertynyt aika paljon kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa tämän homehelvettini aikana. Ja haluaisin auttaa ja jakaa tietoani siitä mistä minulle on ollut apua.

En olis muuttanut Helsingistä pois jos oisin arvannut sen että siitä muutosta ei ole mitään hyötyä. Hirvee ikävä sinne takaisin ja jos miun rahatilanne yllättäen korjaantuisi tai saisin jostakin muutaman toiminta tonnin niin läksisin sinne takaisin välittömästi. Välillä mietin mikä helvetin tarkoitus tällä kaikella oikein on? Miks tää menee vaan pahemmaksi koko ajan? Miekin haluaisin elää ainakin melkein normaalia elämää. Miekin haluaisin ehkä perheen. Haluaisin tehdä kutsumusammattiani mihin olen itseni opiskellut. Haluaisin hengittää sellaista ilmaa mikä ei sairastuttaisi minua enää yhtään enempää. Haluaisin ymmärrystä kanssaihmisiltä.
Onko nää liian kovia vaatimuksia? Mielestäni ei ottaen huomioon sen mitä olen tehnyt niiden eteen että ne saavuttaisin.

Sit viellä se että aattelin kasvattaa itselleni tänä kesänä kasvimaassa terveellistä ruokaa niin eihän tuolla savimaassa ja pakkasessa mikään kasva! Alkaa riittämään taas tää yrittäminen.

Aina yritän jotain positiivista puolta keksiä asioista, mutta nyt ei kyllä irtoo yhtään.