Tammikuu 2013 - Kesäkuu 2013
Iho-ja allergiasairaalan määräämissä rasituskokeissa ja hyperventilaatiotestissä kävin tammi- ja helmikuun aikana. Fysioterapeutilla tehty hyperventilaatiotesti osoitti positiivista tulosta, mutta rasituskokeessa taas ei ollut havaittavissa hyperventilaatiota. aika outoa ja minusta tuntuu että toinen testi ei ole paikkansa pitävä. Kävin joitakin kertoja fysioterapeutilla, mutta en oikeestaan kokenut että siitä olisi ollut suurempaa hyötyä.
Rasituskokeessa ei löytynyt rasitusastmareaktioon viittaavaa. Koska Iho-ja allergiasairaalassa tehdyistä kokeistä ei löytynyt selitystä päänsäryille minua neuvottiin menemään taas terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Siispä aikaa sinne varaamaan. Jonotusta jonotusta.
Helmikuun lopussa pääsin lääkärin vastaanotolle antioksidantti klinikalle. Ennen vastaanottoa piti täyttää lomakkeita ja ottaa ne mukaan lääkäriin. Niiden pohjalta ja minua haastatellen lääkäri määräsi kokeita tehtäväksi. Listallä oli hiiva- ja bakteerianalyysi, lisämunuaisen toiminnan analyysi, erilaisia kilpirauhas arvoja ja iso liuta muita verikokeita. Kerroin että olen rahaton opiskelija ja että olisi hyvä jos pääsisin mahdollisimman pienillä kustannuksilla kokeista. Sovittiin että pyytäisin osan kokeista otettavaksi terveyskeskuksessa kun olin menossa päänsärkyjen takia sinne muutenkin hoidettavaksi. Osa verikokeista otettiin antioksidantti klinikalla koska ne piti lähettää ulkomaille tutkittavaksi. Hiiva- ja bakteerianalyysi otetaan ulosteesta ja lisämunuaisten toiminnan analyysi syljestä. Eli koska niitä ei suomessa tutkita niin minun paska, sylki ja veri lensi Amerikkaan. Ja voin kertoa että itse olisin sinne lentänyt halvemmalla mitä nää eritteet teki. Tuloksia piti odotella kuukauden päivät.
Ennen Amerikan tulosten saapumista minulla oli aika terveyskeskuslääkärille päänsärkyjen takia. Lääkäri tutki ja määräsi sydänfilmiin ja muutamiin labrakokeisiin. lisäksi pyysin antioksidanttiklinikan määräämät kokeet tehtäväksi. Taas tuli lääkärillä ollessa semmoinen olo että se pitää minua ihan hulluna kun kerroin että päänsäryt ovat yhteyksissä tiettyihin rakennuksiin missä oleilen. Tämä oli minulle selvinnyt talven aikana kun minulla oli samaan aikaan kaksi eri työssäoppimispaikkaa. Olin viikon pelkästään toisessa paikassa ensin ja sitten toisessa toisen viikon. Ekan viikon koski joka päivä päähän ja toisella viikolla ei juuri ollenkaan. Aika selkeä ero olotiloissa. Kerroin myös taas sen että päänsäryt alkaa heti jos yrittää jotain liian fyysistä tehdä esim. kiivetä ostosten kanssa kolmanteen kerrokseen. Sen myös sanoin että mielestäni päänsäryt on muuttaneet muotoaan ja välillä niska on tosi oudon tuntuinen ja saattaa mennä ihan yllättäin jumiin.
Lääkärillä ollessani se mittasi minun verenpaineet, jotka olivat vähän koholla. Tästä syystä minun piti seurata pari viikkoa verenpaineita. niissä ei kumminkaan ollut mitään vikaa. Varmaan nousi vaan taas paineet kun sen lääkärin suhtautuminen oli mitä oli.
Sovittiin että varaan soittoajan kuullakseni tulokset. Lääkäri sitten soitti ja kertoi että tuloksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Kävi ehdottelemaan migreenin estolääkitystä, en kyllä ihan lämmennyt ajatukselle koska olin saanut Amerikan tulokset kotiini ja niissä kävi ilmi ettei minun suolistossa elele enää yhtään hyvää maitohappobakteeria. Tämän takia ei jotenkin tehnyt mieli hommata itsellensä enää yhtään kemiallisesti valmistettua lääkettä. Lääkäri mietti sopivaa estolääkettä ja tuli siihen tulokseen että alhaisen pulssini takia minulle ei kävisi estolääkkeet, vissiinkin pitäisi käyttää jotakin verenpainelääkettä mukana. Tässä vaiheessa kerroin sille että ei kiitos enää yhtään ylimääräistä lääkettä ja sanoin palaavani asiaan jos haluaisin lähteä kokeilemaan estolääkettä. Kerroin tämän seuraavalla viikolla antioksidanttiklinikan vastaanotolla lääkärille ja se vaan huvittuneena tokaisi että magnesium ajaa saman asian mitä migreenin estolääkitys ja että kas kummaa kun lääkärit ei siitä ikinään muista mainita.
Hiiva- ja bakteeriviljelmän tuloksista selvisi että suolistostani oli kuollut kaikki hyvät maitohappobakteerit. Onneksi sieltä ei löytynyt hiivojen liikakasvua, tai ainakaan siinä testissä ei niitä havaittu.
Lisämunuaisten toiminnan analyysissä selvisi että niissä on hieman uupumusta.
Kilpirauhaskokeet näyttivät normaaleilta, mutta yksi koe oli unohtunut ottaa ja se päätettiin viellä tehdä.
Muissakaan labrakokeissa ei ollut mitään outoa.
Sain pitkän listan erilaisia lisäravinteita ja vitamiineja millä rupeaisin korjaamaan elimistöäni.
Sain myös ohjeeksi olla noin kuukauden viljattomalla, maidottomalla, sokerittomalla ja hiivattomalla ruokavaliolla. Pitäisi rauhoittaa tilanne mahassa ja suolistossa jotta esim. maitohappobakteerit rupeaisivat taas asettumaan asumaan suolistooni. Kuukauden aikana minulta tippui paino noin 5 kiloa ja turvotus laski pikkuhiljaa. Vatsani ei ollut voinut 10 vuoteen näin hyvin.
Tuo lisämunuaisten uupumus selittää paljon miun oireista mitä on ollut tässä vuosien aikana. Tässä on asiasta kerrottu todella hyvin. http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_karsitko_tietamattasi_lisamunuaisuupumuksesta Koululääketiede ei tunnista kyseistä sairautta ja ihmiset luokitellaan masentuneiksi ja hoitona masennuslääkkeet. Tässä vuosien varrellahan minullekkin yritettiin tyrkyttää masennuslääkkeitä jokaisen lääkärin toimesta. Olen tosi tyytyväinen että en ikinään suostunut niitä käyttämään, koska en tuntenut itseäni masentuneeksi. Kuinka oikeassa olinkaan. Tämä vaan vahvistaa sitä että kannattaa kuunnella itseänsä ja kroppaansa ennenkuin uskoo ja nielee ihan mitä vaan nuo lääkärit keksii ehdottaa. Tosin suomessa hoidetaan näköjään vaiva kuin vaiva masennuslääkkeillä.
Vaikka ei tässä nykytilanteessakaan ole hurraamista niin kammottaa kyllä ajatella sitä miten miun mieli olisi noilla masennuslääkkeillä turrutettu. Oisin vaan yks huonosti voiva suomalainen, ilman mitään kykyä tulkita kroppani tuntemuksia ja kykyä selvittää ja tehdä asioille jotakin. Nyt olen yks huonosti voiva, vastauksia etsivä ja kaikkensa asioiden parantamiseksi tekevä suomalainen. Onneksi näin.
Koululääketiede tunnistaa kyllä addisonin taudin mihin tämä lisämunuaisten uupumus johtaa jossakin vaiheessa. Eli sitä odotellessa. Jännä juttu että pitää mennä tilanteen niin pahaksi ennenkuin saa hoitoa tai apua tai edes ymmärrystä tuosta koulukunnasta.
Kun otettiin tarpeeksi monta koetta kilpirauhasista ja oli asiansa osaava lääkäri niin sieltäkin löytyi hieman vajaatoimintaa. Työterveyshoidon ja terveyskeskuksen kauttahan minulta oli kyllä otettu kilpirauhaskokeita mutta niistä ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Sekin tuli nyt selväksi että noista kilpirauhasista voi testata aika montaa eri arvoa. Joten minun kokemuksella ei kannata lähteä uskomaan jos sieltä yksien kokeitten perusteella sanotaan että ei ole mitään vikaa. Nää oli ne arvot mitkä antoi minulle vastauksia T3v / rT3. Täällä asiasta lisää http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/t3-hormonit/#mitenrt3 ja täällä http://fms.fi/kilpirauhasenvajaatoiminnasta/
Lääkäri kertoi että lisämunuaisten ja kilpirauhasten ongelmat ovat yhteyksissä toisiinsa. Kysyin myös että mistä mahtaa johtua semmoinen asia kun ruokailun jälkeen joskus käy päätä särkemään ja voimat katoaa kropasta kokonaa. Lisäksi tulee niin kova väsymys että ei meinaa tolpillaan pysyä. Epäili että voisi johtua vatsahappojen tuotannon vähäisyydestä. Tein vatsahappotestin ja se osoitti tuotannon vähentyneen melkein loppuneen kokonaan. Nyt sitten otan suolahappoa eläinproteiinipitoisella aterialla. Tämäkin vaiva on kuulemma yhteydessä noihin edellisiin.
Uskomatonta mutta olo rupesi pikkuhiljaa muuttumaan parempaan suuntaan, kunnes menin taas uuteen paikkaa työharjoitteluun ja se oli taas kerran huono rakennus minulle. Toipuminen otti takapakkia kun en malttanut olla sieltä poissa sen takia koska se olisi minun tulevan ammatin takia todella hyvä ja mielenkiintoinen työkokemus. Mutta huomasin taas kerran että kaikkein tärkeintä olisi päästä semmoiseen paikkaan missä ei ole hometta. Lääkärikin sanoi että ensimmäinen asia toipumisen kannalta on päästä pois homeisista paikoista. Elimistö ei voi parantua ennen sitä.
Nyt ei ole onneksi enää rahaa tutkia lisää, niin eipähän selviä enää lisää vaivojakaan. Pitää vaan toivoa ettei joku elin ota ja poksahda paskaksi.
Olen löytänyt ihmisiä joiden terveyden homeet ovat tuhonneet tosi pahasti. Jos en tee asioille mitään kohta olen samassa jamassa mitä he ovat. Yhdeltä on pää turvonnut kortisonin käytön seurauksena toisella on silmä pullistunut päästä ja kolmas on jo pyörätuolissa. Näillekkin ihmisille on aika paljon tullut paskaa niskaan suomalaisessa terveydenhuollossa. Olikin aika hyvä päästä puhumaan kokemuksistaan kohtalotovereitten kanssa.
Tuntuu aika uskomattoman pahalta että tämmöisiä asioita ei pystytä suomessa kunnallisessa terveydenhuollossa selvittämään vaan pompotellaan ihmistä lääkäriltä toiselle ja määrätään aivan vääriä lääkkeitä. Yli 6 helvetin vaikeaa vuotta takana. Monta yritystä parantaa elämänlaatua. Pettymyksiä pettymysten perään ja paskaa kohtelua.
Työllistymiseni suurin haaste ja este on löytää rakennus missä voin tehdä töitä. Pitäis saada töitä jotta voisin ostaa tarvittavia asioita toipuakseni taas työkuntoiseksi ja maksaakseni velat joita on kertynyt vähän joka suuntaan tässä kevään aikana. Kaikki kalliit tutkimukset, lääkärireissut ja lisäravinteet kun on joutunut maksamaan itse.
Hiton loistavalle näyttää tulevaisuus, joten joko saa luovuttaa?
Rasituskokeessa ei löytynyt rasitusastmareaktioon viittaavaa. Koska Iho-ja allergiasairaalassa tehdyistä kokeistä ei löytynyt selitystä päänsäryille minua neuvottiin menemään taas terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Siispä aikaa sinne varaamaan. Jonotusta jonotusta.
Helmikuun lopussa pääsin lääkärin vastaanotolle antioksidantti klinikalle. Ennen vastaanottoa piti täyttää lomakkeita ja ottaa ne mukaan lääkäriin. Niiden pohjalta ja minua haastatellen lääkäri määräsi kokeita tehtäväksi. Listallä oli hiiva- ja bakteerianalyysi, lisämunuaisen toiminnan analyysi, erilaisia kilpirauhas arvoja ja iso liuta muita verikokeita. Kerroin että olen rahaton opiskelija ja että olisi hyvä jos pääsisin mahdollisimman pienillä kustannuksilla kokeista. Sovittiin että pyytäisin osan kokeista otettavaksi terveyskeskuksessa kun olin menossa päänsärkyjen takia sinne muutenkin hoidettavaksi. Osa verikokeista otettiin antioksidantti klinikalla koska ne piti lähettää ulkomaille tutkittavaksi. Hiiva- ja bakteerianalyysi otetaan ulosteesta ja lisämunuaisten toiminnan analyysi syljestä. Eli koska niitä ei suomessa tutkita niin minun paska, sylki ja veri lensi Amerikkaan. Ja voin kertoa että itse olisin sinne lentänyt halvemmalla mitä nää eritteet teki. Tuloksia piti odotella kuukauden päivät.
Ennen Amerikan tulosten saapumista minulla oli aika terveyskeskuslääkärille päänsärkyjen takia. Lääkäri tutki ja määräsi sydänfilmiin ja muutamiin labrakokeisiin. lisäksi pyysin antioksidanttiklinikan määräämät kokeet tehtäväksi. Taas tuli lääkärillä ollessa semmoinen olo että se pitää minua ihan hulluna kun kerroin että päänsäryt ovat yhteyksissä tiettyihin rakennuksiin missä oleilen. Tämä oli minulle selvinnyt talven aikana kun minulla oli samaan aikaan kaksi eri työssäoppimispaikkaa. Olin viikon pelkästään toisessa paikassa ensin ja sitten toisessa toisen viikon. Ekan viikon koski joka päivä päähän ja toisella viikolla ei juuri ollenkaan. Aika selkeä ero olotiloissa. Kerroin myös taas sen että päänsäryt alkaa heti jos yrittää jotain liian fyysistä tehdä esim. kiivetä ostosten kanssa kolmanteen kerrokseen. Sen myös sanoin että mielestäni päänsäryt on muuttaneet muotoaan ja välillä niska on tosi oudon tuntuinen ja saattaa mennä ihan yllättäin jumiin.
Lääkärillä ollessani se mittasi minun verenpaineet, jotka olivat vähän koholla. Tästä syystä minun piti seurata pari viikkoa verenpaineita. niissä ei kumminkaan ollut mitään vikaa. Varmaan nousi vaan taas paineet kun sen lääkärin suhtautuminen oli mitä oli.
Sovittiin että varaan soittoajan kuullakseni tulokset. Lääkäri sitten soitti ja kertoi että tuloksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Kävi ehdottelemaan migreenin estolääkitystä, en kyllä ihan lämmennyt ajatukselle koska olin saanut Amerikan tulokset kotiini ja niissä kävi ilmi ettei minun suolistossa elele enää yhtään hyvää maitohappobakteeria. Tämän takia ei jotenkin tehnyt mieli hommata itsellensä enää yhtään kemiallisesti valmistettua lääkettä. Lääkäri mietti sopivaa estolääkettä ja tuli siihen tulokseen että alhaisen pulssini takia minulle ei kävisi estolääkkeet, vissiinkin pitäisi käyttää jotakin verenpainelääkettä mukana. Tässä vaiheessa kerroin sille että ei kiitos enää yhtään ylimääräistä lääkettä ja sanoin palaavani asiaan jos haluaisin lähteä kokeilemaan estolääkettä. Kerroin tämän seuraavalla viikolla antioksidanttiklinikan vastaanotolla lääkärille ja se vaan huvittuneena tokaisi että magnesium ajaa saman asian mitä migreenin estolääkitys ja että kas kummaa kun lääkärit ei siitä ikinään muista mainita.
Hiiva- ja bakteeriviljelmän tuloksista selvisi että suolistostani oli kuollut kaikki hyvät maitohappobakteerit. Onneksi sieltä ei löytynyt hiivojen liikakasvua, tai ainakaan siinä testissä ei niitä havaittu.
Lisämunuaisten toiminnan analyysissä selvisi että niissä on hieman uupumusta.
Kilpirauhaskokeet näyttivät normaaleilta, mutta yksi koe oli unohtunut ottaa ja se päätettiin viellä tehdä.
Muissakaan labrakokeissa ei ollut mitään outoa.
Sain pitkän listan erilaisia lisäravinteita ja vitamiineja millä rupeaisin korjaamaan elimistöäni.
Sain myös ohjeeksi olla noin kuukauden viljattomalla, maidottomalla, sokerittomalla ja hiivattomalla ruokavaliolla. Pitäisi rauhoittaa tilanne mahassa ja suolistossa jotta esim. maitohappobakteerit rupeaisivat taas asettumaan asumaan suolistooni. Kuukauden aikana minulta tippui paino noin 5 kiloa ja turvotus laski pikkuhiljaa. Vatsani ei ollut voinut 10 vuoteen näin hyvin.
Tuo lisämunuaisten uupumus selittää paljon miun oireista mitä on ollut tässä vuosien aikana. Tässä on asiasta kerrottu todella hyvin. http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_karsitko_tietamattasi_lisamunuaisuupumuksesta Koululääketiede ei tunnista kyseistä sairautta ja ihmiset luokitellaan masentuneiksi ja hoitona masennuslääkkeet. Tässä vuosien varrellahan minullekkin yritettiin tyrkyttää masennuslääkkeitä jokaisen lääkärin toimesta. Olen tosi tyytyväinen että en ikinään suostunut niitä käyttämään, koska en tuntenut itseäni masentuneeksi. Kuinka oikeassa olinkaan. Tämä vaan vahvistaa sitä että kannattaa kuunnella itseänsä ja kroppaansa ennenkuin uskoo ja nielee ihan mitä vaan nuo lääkärit keksii ehdottaa. Tosin suomessa hoidetaan näköjään vaiva kuin vaiva masennuslääkkeillä.
Vaikka ei tässä nykytilanteessakaan ole hurraamista niin kammottaa kyllä ajatella sitä miten miun mieli olisi noilla masennuslääkkeillä turrutettu. Oisin vaan yks huonosti voiva suomalainen, ilman mitään kykyä tulkita kroppani tuntemuksia ja kykyä selvittää ja tehdä asioille jotakin. Nyt olen yks huonosti voiva, vastauksia etsivä ja kaikkensa asioiden parantamiseksi tekevä suomalainen. Onneksi näin.
Koululääketiede tunnistaa kyllä addisonin taudin mihin tämä lisämunuaisten uupumus johtaa jossakin vaiheessa. Eli sitä odotellessa. Jännä juttu että pitää mennä tilanteen niin pahaksi ennenkuin saa hoitoa tai apua tai edes ymmärrystä tuosta koulukunnasta.
Kun otettiin tarpeeksi monta koetta kilpirauhasista ja oli asiansa osaava lääkäri niin sieltäkin löytyi hieman vajaatoimintaa. Työterveyshoidon ja terveyskeskuksen kauttahan minulta oli kyllä otettu kilpirauhaskokeita mutta niistä ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Sekin tuli nyt selväksi että noista kilpirauhasista voi testata aika montaa eri arvoa. Joten minun kokemuksella ei kannata lähteä uskomaan jos sieltä yksien kokeitten perusteella sanotaan että ei ole mitään vikaa. Nää oli ne arvot mitkä antoi minulle vastauksia T3v / rT3. Täällä asiasta lisää http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/t3-hormonit/#mitenrt3 ja täällä http://fms.fi/kilpirauhasenvajaatoiminnasta/
Lääkäri kertoi että lisämunuaisten ja kilpirauhasten ongelmat ovat yhteyksissä toisiinsa. Kysyin myös että mistä mahtaa johtua semmoinen asia kun ruokailun jälkeen joskus käy päätä särkemään ja voimat katoaa kropasta kokonaa. Lisäksi tulee niin kova väsymys että ei meinaa tolpillaan pysyä. Epäili että voisi johtua vatsahappojen tuotannon vähäisyydestä. Tein vatsahappotestin ja se osoitti tuotannon vähentyneen melkein loppuneen kokonaan. Nyt sitten otan suolahappoa eläinproteiinipitoisella aterialla. Tämäkin vaiva on kuulemma yhteydessä noihin edellisiin.
Uskomatonta mutta olo rupesi pikkuhiljaa muuttumaan parempaan suuntaan, kunnes menin taas uuteen paikkaa työharjoitteluun ja se oli taas kerran huono rakennus minulle. Toipuminen otti takapakkia kun en malttanut olla sieltä poissa sen takia koska se olisi minun tulevan ammatin takia todella hyvä ja mielenkiintoinen työkokemus. Mutta huomasin taas kerran että kaikkein tärkeintä olisi päästä semmoiseen paikkaan missä ei ole hometta. Lääkärikin sanoi että ensimmäinen asia toipumisen kannalta on päästä pois homeisista paikoista. Elimistö ei voi parantua ennen sitä.
Nyt ei ole onneksi enää rahaa tutkia lisää, niin eipähän selviä enää lisää vaivojakaan. Pitää vaan toivoa ettei joku elin ota ja poksahda paskaksi.
Olen löytänyt ihmisiä joiden terveyden homeet ovat tuhonneet tosi pahasti. Jos en tee asioille mitään kohta olen samassa jamassa mitä he ovat. Yhdeltä on pää turvonnut kortisonin käytön seurauksena toisella on silmä pullistunut päästä ja kolmas on jo pyörätuolissa. Näillekkin ihmisille on aika paljon tullut paskaa niskaan suomalaisessa terveydenhuollossa. Olikin aika hyvä päästä puhumaan kokemuksistaan kohtalotovereitten kanssa.
Tuntuu aika uskomattoman pahalta että tämmöisiä asioita ei pystytä suomessa kunnallisessa terveydenhuollossa selvittämään vaan pompotellaan ihmistä lääkäriltä toiselle ja määrätään aivan vääriä lääkkeitä. Yli 6 helvetin vaikeaa vuotta takana. Monta yritystä parantaa elämänlaatua. Pettymyksiä pettymysten perään ja paskaa kohtelua.
Työllistymiseni suurin haaste ja este on löytää rakennus missä voin tehdä töitä. Pitäis saada töitä jotta voisin ostaa tarvittavia asioita toipuakseni taas työkuntoiseksi ja maksaakseni velat joita on kertynyt vähän joka suuntaan tässä kevään aikana. Kaikki kalliit tutkimukset, lääkärireissut ja lisäravinteet kun on joutunut maksamaan itse.
Hiton loistavalle näyttää tulevaisuus, joten joko saa luovuttaa?
