Koditon, Työtön, Sairas ja Väsynyt tähän kaikkeen!
Marraskuun lopussa irtisanoin asuntoni ja päätin että keskeyttäisin vuoden vaihteessa toistaiseksi opiskelut. Terveydentilanteen ja taloudellisentilanteen takia tein päätöksen muuttaa Helsingistä Kiteelle. En enää keksinyt muuta ratkaisua. Majailisin ainakin alkuun veljeni luona.
Päätös muutosta ei ollut helppo. Tuntui pahalta lähteä kaupungista missä viihtyi ja missä olisi halunnut elää. Muutos olikin aikamoinen, suomen pääkaupungista pikkukylälle metsän keskelle. Kaikki tutut rutiinit muuttui. Täällä ei kuljeta julkisilla vaan aina täytyy saada jostakin auto lainaan jos aikoo johonkin päästä. Kauppaan on ainakin 16 kilometriä matkaa. Pimeää on joka paikassa. Vaikka miten yritin vakuutella itselleni että muutto on välttämätöntä, niin siltikkin se pelotti ja ahdisti.
Koska loppu aika Helsingissä oli kiireistä ja voimia viepää, niin muutettuani Kiteelle pari ekaa viikkoa meni ihan maatessa. ei jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Ajattelin että lepäillään nyt sitten kunnolla ja että kyllä se tästä olo viellä kohenee.
No ei ole kohentunut! Tuntuu että voimat vaan vähenee vaikka en tee juuri mitään. Tammikuun ajan olen yrittänyt kohottaa kuntoani tekemällä joka päivä pienen kävelylenkin. Kovilla pakkasella ei tuntunut kovinkaan hyvälle noissa poski-ja nenäonteloissa.
Lisä haastetta oloon toi todennäköisesti alkava kemikaaliyliherkkyys. Ennen muuttoani olin käynyt maalaamassa seinät ja lakkaamassa katon tulevasta maja paikastani. Aamulla herättyäni kasvoni olivat turvoksissa, punaiset ja niitä kirveli. Jotain muutakin tässä talossa on mikä minua ärsyttää.
Sain vähän rahallista avustusta jolla pystyin ostamaan ilmanpuhdistimen ja se on ehkä hieman auttanut makuuhuoneessa puhdistamaan maali höyryjä. mutta koska tämä talo on iso ja puhdistimella on tietyt neliömäärät missä sitä voi käyttää niin en voi käyttää sitä koko talossa. Lisäksi lämmitämme puulla, niin senkään takia sitä ei voi käyttää kaikissa tiloissa.
Ennen muuttoani haaveilin siitä että elämäni lähtee vihdoinkin menemään parempaan suuntaan. Siitä että saisin voimia ja terveyttä takaisin sen verran että pystyisin ruveta rakentamaan itselleni pikku hiljaa parempaa tulevaisuutta. Haaveilin jopa siitä että voisin ruveta tekemään koulutustani vastaavaa työtä ja laittaa omaa yritystä pystyyn. Nyt näyttäisi sille että tässä rakennuksessa se ei tule onnistumaan. Tilaa kyllä olisi mutta minusta tulee voimaton täällä. Taas saan todeta kuinka nämä sisäilmaongelmat tappavat minusta kaiken luovuuden ja rohkeuden. Taas joutuu tekemään kovasti töitä oman mielenhallinnan kanssa. Taas joutuu viimeisillä voimillaan vakuuttelemaan itselleen että ei ole hullu, vaan että kyse on ympäristön aiheuttamasta haitasta.
Luulen että nämä kaikki asiat ovat saaneet minun jo ennenstään oireilevat lisämunuaiset ja kilpirauhasen menemään entistä enemmän sekaisin. Palasin sattumalta lukemaan saamaani materiaalia noista lisämunuaisista ja kilpirauhasesta. Oireet täsmäävät omiini. Noidankehää lisää se että minulla ei ole tuloja millä saisin ostettua tarvitsemiani lisäravinteita ja terveellistä ruokaa. Kun ei ole tuloja niin en pysty hommaamaan itselleni sellaista asuntoa missä pystyisin olemaan. Ja kun viellä sattuu sairastamaan tauteja mitä ei edes tunnusteta suomessa niin johan on meininki aika perseestä.
Pahaa oloa lisää se että oikeasti kuvittelin elämäni kääntyvän parempaan suuntaan. Mutta saankin huomata että ongelmat ovat samat paikka vaan vaihtui.
Välillä havahdun siihen että oma elämäni junnaa vaan tässä samassa homeisessa ongelmassa. Hetkellinen pakokauhu melkein valtaa mielen, kun huomaan että normaali arki mitä suurin osa kavereistani elää on vain vaikeasti tavoitettava haave minulle. Elämä ilman yhteiskunnan tukea sairaana on aikamoista helvettiä. Tässä muutama tarina "hyvinvointi valtiossamme" elävistä ihmisistä. http://homepakolaiset.fi/tarinat.html Ikävä kyllä en ole ainoa.
Sain taas todeta että silmäripseni ovat lakanneet kasvamasta ja harvenevat kovaa vauhtia. Näinhän oli käynyt ennenkin. Vaikka ne on vaan ripset niin minulle se on merkki että en ole terveessä ympäristössä.
Nyt täytyy kokeilla parin muun sukulaisen nurkissa oleilua. Toivon että olo kohenisi hieman.
Koska loppu aika Helsingissä oli kiireistä ja voimia viepää, niin muutettuani Kiteelle pari ekaa viikkoa meni ihan maatessa. ei jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Ajattelin että lepäillään nyt sitten kunnolla ja että kyllä se tästä olo viellä kohenee.
No ei ole kohentunut! Tuntuu että voimat vaan vähenee vaikka en tee juuri mitään. Tammikuun ajan olen yrittänyt kohottaa kuntoani tekemällä joka päivä pienen kävelylenkin. Kovilla pakkasella ei tuntunut kovinkaan hyvälle noissa poski-ja nenäonteloissa.
Lisä haastetta oloon toi todennäköisesti alkava kemikaaliyliherkkyys. Ennen muuttoani olin käynyt maalaamassa seinät ja lakkaamassa katon tulevasta maja paikastani. Aamulla herättyäni kasvoni olivat turvoksissa, punaiset ja niitä kirveli. Jotain muutakin tässä talossa on mikä minua ärsyttää.
Sain vähän rahallista avustusta jolla pystyin ostamaan ilmanpuhdistimen ja se on ehkä hieman auttanut makuuhuoneessa puhdistamaan maali höyryjä. mutta koska tämä talo on iso ja puhdistimella on tietyt neliömäärät missä sitä voi käyttää niin en voi käyttää sitä koko talossa. Lisäksi lämmitämme puulla, niin senkään takia sitä ei voi käyttää kaikissa tiloissa.
Ennen muuttoani haaveilin siitä että elämäni lähtee vihdoinkin menemään parempaan suuntaan. Siitä että saisin voimia ja terveyttä takaisin sen verran että pystyisin ruveta rakentamaan itselleni pikku hiljaa parempaa tulevaisuutta. Haaveilin jopa siitä että voisin ruveta tekemään koulutustani vastaavaa työtä ja laittaa omaa yritystä pystyyn. Nyt näyttäisi sille että tässä rakennuksessa se ei tule onnistumaan. Tilaa kyllä olisi mutta minusta tulee voimaton täällä. Taas saan todeta kuinka nämä sisäilmaongelmat tappavat minusta kaiken luovuuden ja rohkeuden. Taas joutuu tekemään kovasti töitä oman mielenhallinnan kanssa. Taas joutuu viimeisillä voimillaan vakuuttelemaan itselleen että ei ole hullu, vaan että kyse on ympäristön aiheuttamasta haitasta.
Luulen että nämä kaikki asiat ovat saaneet minun jo ennenstään oireilevat lisämunuaiset ja kilpirauhasen menemään entistä enemmän sekaisin. Palasin sattumalta lukemaan saamaani materiaalia noista lisämunuaisista ja kilpirauhasesta. Oireet täsmäävät omiini. Noidankehää lisää se että minulla ei ole tuloja millä saisin ostettua tarvitsemiani lisäravinteita ja terveellistä ruokaa. Kun ei ole tuloja niin en pysty hommaamaan itselleni sellaista asuntoa missä pystyisin olemaan. Ja kun viellä sattuu sairastamaan tauteja mitä ei edes tunnusteta suomessa niin johan on meininki aika perseestä.
Pahaa oloa lisää se että oikeasti kuvittelin elämäni kääntyvän parempaan suuntaan. Mutta saankin huomata että ongelmat ovat samat paikka vaan vaihtui.
Välillä havahdun siihen että oma elämäni junnaa vaan tässä samassa homeisessa ongelmassa. Hetkellinen pakokauhu melkein valtaa mielen, kun huomaan että normaali arki mitä suurin osa kavereistani elää on vain vaikeasti tavoitettava haave minulle. Elämä ilman yhteiskunnan tukea sairaana on aikamoista helvettiä. Tässä muutama tarina "hyvinvointi valtiossamme" elävistä ihmisistä. http://homepakolaiset.fi/tarinat.html Ikävä kyllä en ole ainoa.
Sain taas todeta että silmäripseni ovat lakanneet kasvamasta ja harvenevat kovaa vauhtia. Näinhän oli käynyt ennenkin. Vaikka ne on vaan ripset niin minulle se on merkki että en ole terveessä ympäristössä.
Nyt täytyy kokeilla parin muun sukulaisen nurkissa oleilua. Toivon että olo kohenisi hieman.
