Tammikuu 2008- Heinäkuu2008

Tammikuussa 2008, luettuani Stumppaa tähän kirjan, poltin viimeisen tupakkani. Loput röökit ja sytkärin heitin Pielisjokeen, tai siis siihen jäällehän ne jäivät koska joki sattui olemaan umpijäässä. Siinä viimeistä tupakkaani poltellessa tiedän että nyt onnistun, koska tunne on niin vahva. Olin polttanut noin 14 vuotta ja siitä suurimman osan aikaa meni toppa päivässä. Joitakin surkeita lopettamisyrityksiä oli takana, mutta mitkään niistä eivät olleet tuntuneet noin hyvältä.

Kuvittelin että nyt se vasta alkaa elämä maistumaan ja tuoksumaan hyvälle ilman tupakkaa. Olin todella onnellinen ja tyytyväinen lopettamispäätökseen ja sen toteuttamiseen.

Siitä se sitten alkaa, monen vuoden helvetti, joka jatkuu edelleen.

Ensimmäisen viikon jälkeen lopettamisesta huomasin, että nukkuminen oli katkonaista ja että näin paljon unia joihin heräsin. Minulla oli ollut nukahtamisvaikeuksia noin puolentoista vuoden ajan silloin tällöin ja muutenkin oli ollut rankkaa selvittämättömien asioiden ja lähisukulaisen psykoosi kohtauksen takia. Olin saanut nukahtamislääkkeitä lääkäriltä, joita voisin ottaa vaikeina aikoina. Lisäksi olin käynyt juttelemassa mielenterveyspoliklinikalla, kun tuntui että oli liikaa huolia kannettavana. Se oli varmasti hyvä asia että kävin jakamassa taakkaani. Näin jälkikäteen mietittynä luulen että se edesauttoi onnistumista tupakoinnin lopettamisessakin. Siksi se lopettaminen varmaan tuntuikin niin hyvälle, kun oli tunne että, elämä lähtee menemään parempaan suuntaan ja että voin ruveta pitämään itsestäni parempaa huolta.

 Koska unen laatu oli selvästi heikompaa lopetettuani, niin kokeilin niitä nukahtamislääkkeitä taas. Opamaxista ja Mirtazapinista ei kumminkaan ollut mitään apua. Kuvittelin myös että uniongelmat voisivat olla vieroitusoireita tupakasta. Joitakin viikkoja seurattuani tilannetta, tilaan lääkärille ajan, koska tilanne menee vain pahemmaksi . Joka yö toistuu samanlaisena. Juuri kun olen nukahtamassa säpsähdän tosi voimakkaasti hereille ja sitten vähän ajan päästä vasta nukahdan uudestaan. Nukun noin 1-3 tuntia ja herään johonkin uneen, nukahdan taas ja sama homma herään jonkun ajan kuluttua taas uneen. Herään monesti yön aikana ja yhtäjaksoista unta ei tule ollenkaan. Aamulla on semmoinen olo, ettei olisi nukkunut lainkaan. Yö toisensa jälkeen huonoilla unilla vie kaikki voimat ja työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä enää mitään.

Lääkäri määrää verikokeita, kilpirauhanen tutkitaan ja samoin sydän ja keuhkot. Lisäksi saan uuden lääkkeen mitä kokeilla nukkumiseen. Tenox ei kumminkaan tehoa. Verikokeista ei selviä mitään outoa ja kilpirauhanen, sydän ja keuhkotkin on kunnossa. Seuraava lääke on Surmontil. Sekään ei vie tajua kankaalle, vaan sama levoton meininki jatkuu yö toisensa jälkeen. 

Ensimmäisen puolen vuoden aikana tupakoinnin lopettamisesta lihoin reilusti yli kymmenen kiloa. olen aina ollut tosi hoikka ja tuntui järkyttävälle huomata miten äkkiä paino nousi ja kroppa muuttui ihan toiseksi. Koska olin pitkiä päiviä töissä ja työni oli fyysistä niin en enää illalla jaksanut muuta kuin maata sohvalla. Jossakin vaiheessa aloitin kuntosali harjoittelun, mutta en enää muista tarkkaa aloittamisajankohtaa. 

Koska noista lääkäreiden määräämistä lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä niin kokeilin myös luontaistuotekaupan valikoimaa. Lisäksi huolehdin että unihygienia asiat on kunnossa.  Koko ajan uskottelen itselleni että kyllä minä vielä nukun kunnon yöunet. Kesälomallani sain hieman voimia takaisin koska ei tarvinnut rehkiä töissä.

En ole ihan pienestä vaivasta menossa lääkärille valittamaan ja tässäkin ongelmassa aina välillä odotin ja toivoin että nukkuminen onnistuisi ja voimat palautuisivat ihan itsekseen. Niinpä ei sitten kumminkaan käynyt ja puoli vuotta meni aika sumussa ja nopeasti.

Tästä tämä alkaa.

Nyt alkaa ideat loppumaan minulta, mitä tässä seuraavaksi pitäisi yrittää.
Tilanne on sellainen että joka paikassa ja joka asiassa mitä yritän niin nousee seinä vastaan ja se seinä on umpihomeessa.
Terveydentilanteeni huononee koko ajan ja alkaa usko loppumaan siihen että voisin elää normaalin ihmisen elämää.
Tarkoitus ei kumminkaan ole ruveta valittamaan ja surkuttelemaan omaa kohtaloaan. Vaan tarkoitus on kertoa millaisia asioita ja kohtelua ihminen voi saada osakseen, kun ei kuulu johonkin tiettyyn lokeroon tässä yhteiskunnassa. Ja kuinka törkeästi raha menee terveyden edelle ihmisten arvomaailmassa.

Rupean nyt pitämään tätä blogia monestakin syystä. Yksi syy on se että on aika vaikea kertoa ihmisille puhumalla tätä minun tarinaa, koska se on pitkä ja monivaiheinen. Luulen että kun kirjoitan kaikessa rauhassa, kaikesta kokemastani, niin saan asiani ilmaistua selvemmin.
Toinen syy on se että olen ollut asian kanssa aika yksin ja se voisi tehdä minulle hyvää kun kirjoitan sen ulos itsestäni.
Kolmas syy on se että haluan auttaa muita samassa tilanteessa olevia.
Viimeinen syy on se että en enää tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Aloitan blogini kertomalla, mitä minulle on tapahtunut muutaman vuoden ajan ja jatkan sitten kertomalla sen hetkisestä elämästäni.

Blogi tulee todennäköisesti sisältämään semmoisia asioita, mitä ei monikaan pysty pitämään tosina. Välillä  ihmettelen sitä itsekkin mitä kaikkea on tullut koettua ja mistä kaikesta selvittyä.