Tammikuu 2009-Heinäkuu 2009

Koska nämä vuodet meni aika sumussa ja univajeen takia en edes muista kovinkaan hyvin mitä tapahtui milloinkin, niin muistelemani hirveän työterveyslääkärin vastaanotolle päädyn vähän myöhemmin.

Nyt pääsin viellä ihan inhimillisesti suhtautuvan lääkärin puheille. Joskus mietin sitäkin että miten erilailla nämä asiat kohdallani olisi mennyt jos oisin saanut käydä tällä lääkärillä koko ajan, eikä minua olisi laitettu työpaikkani työterveyslääkärille. 

Tälläkin lääkärireissulla kysytään ensimmäisenä olenko tai tunnenko itseäni masentuneeksi. Vastaan että en, mutta tunnen itseni todella väsyneeksi.

Lääkäriltä saan lähetteen psykiatrille. Mietitään olisiko psykoterapiasta tai hypnoosihoidoista apua minulle. Saan myös uudestaan kokeiltavaksi Opamox lääkkeet. Joista ei kumminkaan ole mitään hyötyä.

Psykiatrin vastaanotolla kokeillaan suggestioperäistä rentouttamista eli hypnoosia. Joka ei kumminkaan kohdallani onnistu. Lääkärin mukaan noin yksi ihminen kymmenstä ei vaivu hypnoositilaan. Tämän jälkeen jutellaan mahdollisesta psykoterapian aloittamisesta ja sovitaan että rupean etsimään terapeuttia itselleni. 

Aikaisemmat lääkärit sanoivat että olen jo kokeillut kaikkia mahdollisia nukahtamis ja unilääkkeitä. Psykiatrilla oli kumminkin viellä pari lääkettä mitä voisin kokeilla. Klotriptyl ja Circadinkaan ei auta nukkumaan. Toinen noista lääkkeistä aiheutti jäsenten kouristeluja. Oli aika pelottavaa, kun juuri nukahtamisen hetkellä käsiä ja jalkoja kouristaa, etkä mahda sille mitään. Lisäksi olin niin väsynyt etten ensin ymmärtänyt että se johtui lääkkeistä, koska käsivarsissani oli ollut puutumisen tunnetta jo jonkin aikaa ja aina ennen nukahtamista olin säpsähtänyt hereille ja vasta sitten nukahtanut. Joten otin niitä muutamana iltana kunnes tajusin että voimakkaat kouristelut johtuu lääkkeistä.

Löysin itselleni terapeutin ja aloitin KELA:n lääkinnällisen kuntoutuksen psykoterapiassa. Sain päätöksen vuodeksi. Kelan korvaus kattoi muistaakseni noin 40 % känntikerrasta. Kävin terapiassa kerran viikossa ja muistaakseni kuukaudessa siihen meni rahaa yli 200 euroa. Siinä vaiheessa oli aivan sama mitä mikäkin maksaa, jos siitä vaan olisi yhtään apua. Muuten minulla ei olisi edes ollut varaa, mutta olin saanut puoli vahingossa neuvoteltua itselleni hyvän palkan ennen uniongelmia. Näytti sille että se harmitti työnantajiani, vaikka eivat he sitä tietenkään myöntäneet. En edes halua miettiä sitä miten paljon minulta on mennyt rahaa tuon uniongelman selvittämiseen.

Psykoterapiassa teimme alkuun uniseurantaa, sain ohjeita palleahengitysharjoituksiin ja sovellettuun rentoutukseen. Kävimme läpi menneisyyttäni ja luonteenpiirteitäni.

Sain myös ohjeita tietoiseenläsnäoloon.

Kevään alkaessa jouduin turvautumaan allerialääkkeisiin, koska olin herkistynyt ainakin koivulle ja joillekkin heinille.

Kesälomilla sain taas hieman voimia takaisin, kun sain levätä ja olla poissa töistä.