Mielenhallinta koetuksella.

Tilin saldo näyttää 1,45€ ja laskuja on pino odottamassa. Osassa on eräpäivä jo mennyt ja osassa just tulossa. Lähiaikojen yllättävät menot ovat romuttaneet jo muutenkin epävakaan taloudellisen tilanteeni. Uusi ilmanpuhdistin ja auton hajoaminen koettelee. 

Välillä paniikki selviytymisestä yrittää hiipiä mieleeni ja onkin aina aikamoinen tekeminen että pystyn sen torjumaan. Yritän sulkea mielestäni pois sen asian että kaikki kaatuu ja en selviä. Nämä ajatukset yritän korvata sillä että asiat tulee järjestymään ja oloni kohenemaan.

Tähän kuluu paljon energiaa mutta onneksi olen vuosien saatossa pystynyt opettelemaan mieleni hallintaa. Tai oikeastaan pakostikkin joutunut oppimaan noitten homeiden kanssa tekemisissä ollessani. 

On ollut pakko kuunnella tuntemuksia joita keho välittää ja yrittää toimia sitten sen mukaan mitä se viestittää tekemään. Mitä nopeammin tekee ratkaisut ja asiat niin sitä parempi. 

Uskon että paras tapa minulle selviytyä on se että en jää jaarittelemaan ja puhumaan oireistani. Vaan kun niitä tulee niin tiedostan ne ja toimin sitten pikaisesti sen mukaan että oloni kohenee. 

Eli TIEDOSTAN, TOIMIN, UNOHDAN JA JATKAN ETEENPÄIN.

En jää vatvomaan asiaa, enkä myöskään pelkää tehdä tai elää tulevaa.

Kun apu on ollut vähissä tai sitä ei ole saanut ollenkaan niin suurin apu löytyy kumminkin omasta mielestä. Sen kun pitää kasassa vaikeinakin aikoina, niin uskon että asiat tulee järjestymään.

Pitää vaan jaksaa nähdä itsensä terveenä, kauniina, onnellisena, varakkaana ja hyvin voivana.

Jokaiselle löytyy varmasti keinot työskennellä mielensä kanssa. Ei välttämättä helppoa alkuun, mutta kyllä varmasti palkitsee jossakin vaiheessa.

Nyt laitetaan piste tälle ankeudelle.

On tullut mietittyä tätä seitsemän vuoden taivalta tässä viime aikoina tosi paljon. 

On tullut välillä ryvettyä oikein kunnolla pohjalla kun en ole enää muuta osannut tehdä.

Olen vain sivusta katsellut kun kavereiden elämät menee eteennpäin. He löytävät puolison, tekevät lapsia, etenevät urallansa. Toisin kuin minä joka vain olen pyörinyt tämän home asian ympärillä. 

Mutta olen huomannut että tuo ei ole koko totuus minun elämästäni. Itseasiassa olen tehnyt ja saanut paljonkin erilaisia asioita.

Olen voittanut yhden suurista peloistani ja uskaltautunut auton rattiin ja saanut jopa ajokortin.

Olen jättänyt vakituisen työpaikan ja muuttanut toiseen kaupunkiin. 

Olen opiskellut itselleni uuden ammatin ja melkein toisenkin.

Olen kirjoittanut tätä blogia auttaakseni kohtalotovereita ja että tämä asia tulisi enemmän ihmisten tietoisuuteen.

Olen oppinut arvostamaan ja rakastamaan itseäni. Olen myös oppinut kuuntelemaan vaistojani ja sisäistä ääntä ja sitä mitä sillä on kerrottavana minulle. Opettelen noudattamaan sen viestejä. Siihen tosin tarvitsen rohkeutta lisää. Mutta tulevaisuus varmasti suo sitä minulle. Näistä asioista olen todella kiitollinen. 

Onneksi olen saanut rohkeutta elää ja olla juuri sellainen kuin olen. Ei ole yhtään ikävä sitä nuorta epävarmaa, arkaa, pelokasta Suvia. Nykyisin nuo piirteet on vaihtuneet itsevarmuuteen, rohkeuteen ja uteliaisuuteen.

Matkan varrella olen menettänyt ihmisiä ympäriltäni. Muutamia sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Toivon että he jonakin päivänä ymmärtävät sen että en ole voinut roikottaa heitä mukanani tuhlaamassa vähiä energioitani. En näe mitään syytä olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka pahoittavat mieleni kerta toisensa jälkeen. 

Toisaalta nämä ihmiset ovat toimineet tietynlaisena varoittavana esimerkkinä siitä millaiseksi en itse halua koskaan tulla. Kiitos siitä heille. 

Mutta jos on porukkaa karsiutunut niin olen kyllä saanut tilalle mahtavia uusia ihmisiä. Ja siitä olen tosi kiitollinen. 

Olen myös kiitollinen niistä ketkä on jaksaneet minua nämä vuodet. En välttämättä ole ollut helpointa seuraa. 

Luulen että tämä paini näiden ongelmien kanssa on saanut minut ajattelemaan niin että missä nousee homeinen seinä vastaan niin se ei ole tarkoitettu minulle. 

Välillä vaan on tullut uiskenneltua niin syvissä vesissä että on ollut vaikeaa seurata omia tuntemuksia ja itsepäisyydellä saattaa olla myös osuutta asiaan negatiivisessa mielessä.

Toivon että tulevaisuus johdattaa minut oman perheen pariin, mielekkääseen työhön ja terveeseen elämään. 

Huulluuta tämä elämä!!

Yli kolmisen kuukautta odoteltuani rupesin soittelemaan ja kyselemään missähän vaiheessa jonoa lääkärille mahtaisin olla. Sain kuulla että menisi viellä aikaa ja että saattaa kesälomatkin jo tulla vastaan. Mainitsin funktionaalisen lääketieteen lääkärin suosittelemista kokeista mitkä olisi hyvä saada otettua koska terveydentilani ei ollut ainakaan mennyt parempaan suuntaan. Lupasivat yrittää järjestää ajan ennen kesälomaa. Pääsinkin jo seuraavana päivänä lääkäriin.

Lääkäriin olisi päässyt nopeamminkin mutta kun minulle suositeltiin kyseistä Kiteeläisten paljon ylistämää lääkäriä työttömienterveydenhoitajalla käydessäni. Ajattelin että kuunnellaan neuvoja ja mennään sitten tälle lääkärille. Näin jälkikäteen voi todeta suureksi virheeksi!

Koko vastaanottokäynti on kyllä suuri vitsi. Tällä käynnillä pitäisi kartoittaa työkykyäni ja mahdollista kuntouttamista. Työkkärin ohjaajan kanssa olin allekirjoittanut nipun lupia että minun paperit saadaan minua hoitavilta tahoilta tälle kyseiselle lääkärikäynnille. Osa näistä oli tullut ja olin ne jo itsekkin nähnyt työkkärissä käydessäni. vain Joensuusta yksityiseltä paperini puuttui. Paperini ei kumminkaan olleet kulkeutuneet lääkärille asti vaikka tässä oli ollut monta kuukautta aikaa ja ne oli tätä varten haalittu ympäri suomea. Lääkäri vain esitteli jotain minun lapsuusajan papereita mitkä sieltä löytyi. Nää oli noin 25 vuotta vanhoja.
Olin tulostanut oirelistani täältä blogista mukaani sinne, mutta muistaakseni lääkäri ei edes sitä vilkaissut.
Kerron kovista pääkivuistani ja että ne ovat muuttuneet viime vuosien saatossa. Tähänkään ei oikein tule ymmärrystä.
Homeisiin liittyen lääkäri sanoo että ei voi tehdä mitään kun ei ole diagnoosinumeroa millä hoitaa asiaa.
Jotenkin meidän keskustelu ajautuu lapsen tekemiseen ja parisuhteeseen kun kerron että minulla ei oikein ole ihmisiä ympärillä jotka auttaisivat ja kun on vaikeaa saada apua ja ymmärrystä mistään. Lääkärin mielestä minulla on viellä vuosia aikaa saada lapsi, mietin vaan mitä järkeä siinä olisi kun ei ole edes asuntoa saati toimeentuloa. Tähän olisi ratkaisuna kuulemma se mies. Toteaa myös sen että ei pitäisi olla ulkoisesta olemuksesta kiinni tuo miehen saaminen ja että kukaan ei kotoa tule hakemaan. Tajusin vasta myöhemmin miten asiatonta käytöstä tuo oli lääkäriltä. Sitä paitsi on aika vaikeaa löytää ketään kuka ei säikähtäisi tätä minun tilannetta. Aika harva haluaa ruveta tämmöisen ongelmatapauksen kanssa mitään yrittämään.
Pyysin niitä toisen lääkärin määräämiä kokeita otettavaksi ja siihen onneksi suostui. Ainut hyvä asia mitä tuosta lääkärikäynnistä jäi käteen.
Funktionaalisen lääketieteen lääkäri oli sanonut minulle että häneen voisi olla tämä terveyskeskuslääkäri yhteydessä jos vaan on tarvista kun mietitään miten minua kannattaisi hoitaa tai on jo hoidettu.


Kun lääkäri soittaa koetuloksista niin puhun viellä tai oikeastaan itken puhelimeen noistä pääkivuista ja niiden kovuudesta. Vasta sitten se ottaa tosissaan minut ja sanoo että hyvähän se olisi pää kuvata edes kerran elämässä jos noin kovia kipuja on. Neuvoo varaamaan hänelle uuden ajan, koska hänen pitää tutkia minut ennen kuin voi laittaa lähetteen neurologille. Vaaraamani aika menee lääkärin kesäloman takia taas monen viikon päähän.

Tällä välin toimitan koetulokset toiselle lääkärille ja hänen kanssaan mietitään lisäkokeiden ottamista jotka lähetetään saksaan tutkittaviksi. Lääkäri haluaa selvittää mykoplasmaa ja borrelioosia lisää. Ne ovat kumminkin kalliita kokeita ja joudun miettimään mistä rahat. Lääkärin kanssa puhutaan siitä että jos hän kirjoittaa sossuun lausunnon niin sieltä voisi yrittää saada.

Päästyäni lääkärille joka laittaa lähetteen neurologille puhun näistä kalliista kokeista ja siitä että aion ne teettää saadakseni apua ja selvyyttä asioihin kun en sitä kunnalliselta puolelta kerta saa. Myöhemmin saan kuulla että kyseinen lääkäri on mukana sellaisessa toiminnassa missä päätetään sosiaalietuuksista. En ole tämän jälkeen saanut mitään apua sossusta lääkkeisiin mihin olen pyytänyt apua. Jotenkin vain on semmoinen olo että miun taustaa ja tilannetta ei oteta siellä ollenkaan huomioon. Joka kerta tulee hylätty päätös ja syy on se että miun tulot ylittää tietyt rajat. Miun tulot ylittää ne sen takia kun minulla ei asunnottomuuden takia ole asumiskustannuksia.
Majailen edelleen veljeni luona ja korvaan asumistani hänelle maksamalla ja tekemällä ruuat. Mutta kun tätä en pysty todistamaan sosiaalitoimistolle niin sitä ei mitenkään huomioida.
Yhden hakemuksen yhteydessä pyysin tapaamista sosiaaliohjaajan kanssa että voisin paikanpäällä kertoa tilanteestani. Reilun viikon päästäkään kun ei yhteydenottoa kuulunut niin soitin sinne ja kyselin oliko minulle aikaa. Kertoivat että oli ollut eilen ja että en ollut saapunut paikalle. Minä en missään vaiheessa ollut saanut mitään tietoa kyseisestä ajasta. En puhelimitse enkä kirjeellä. Tämän takia hakemukseni päätös oli kielteinen.
Varataan uusi aika ja menen keskustelemaan asiasta. Mainitsen siitä että en ikinään saanut mitään tietoa siitä että minulle oli varattu aika. vastaukseksi saan että onhan se voinut vaikka jäädä postittamatta se aika tai sit posti ei ole löytänyt perille. Kaikenlaista selittelyä ja jää vähän sellainen olo että mitään aikaa ei ole ollutkaan.
Käynnilläni kerron taas tilanteeni ja kuinka kauan sitä on jatkunut. Kerron asunnottomuuteni ja asunnon etsimis kokemukset. Kerron että olen myös hoidattanut itseäni yksityisellä lääkärillä koska olen sieltä saanut apua mitä en ole julkiselta saanut. Kyselen olisiko mahdollista saada avustusta lisäravinteisiin jos niihin olisi lääkärin määräämä resepti. Sosiaalityöntekijä kuuntelee ja lupaa laittaa asiani eteenpäin asiasta päättävälle taholle.
Kun saan päätöksen postitse niin kielteinenhän se on ja valmistelijana, päättäjänä ja lähettäjänä on sama ihminen jonka luona kävin. On aika nöyryyttävää kun minulle kumminkin jäi vähän semmoinen olo että edes pikkasen kuunneltiin ja että saattaisi  ehkä saada apua lääkekustannuksiin. Päätöksessä ei mainita millään lailla lisäravinnereseptejä ja sitä saisiko niihen mitään apua. En ole muuhun pyytänyt apua kuin lääkkeisiin, ruokaan ja lääkärissäkäyntikuluihin. En käytä alkoholia enkä polta tupakkaa mihin rahani menisivät vaan ne kaikki menee itseni hoitamiseen että saisin taas työkunnon takaisin.

Samoihin aikoihin vuokrasin asunnon jonka kuvittelin olevan minulle hyvä. Ekoiksi öiksi en vienyt kuin patjan, petivaatteet, välttämättömät tavarat ja ilmanpuhdistimen. Jo ekan yön jälkeen koen että asunto ei ole hyvä minulle millään lailla, mutta kokeilen viellä toisen yön. Yöt menee pyöriessä ja kouristellessa. Kylmähiki valuu ja ei pysty nukkumaan ollenkaan. Parvekkeen ovi on pakko pitää auki että saan raitistailmaa ja koska on syksy niin ei ole kovinkaan lämmin nukkua.
Aamulla on ihan känninen olo. Huimaa, särkee päähän, oksettaa, tasapaino on huono ja kun menen vessaan niin iso hätä sattuu todella kovasti mahaan. Kun nousen pöntöltä niin koko vessanpönttö on aivan veressä. Muutenkin kun on herkkä olo niin säikähdän että mitä minulle tapahtuu. Varaan lääkärille ajan ja pääsen sinne iltapäivästä. Sama lääkäri mikä on hoitanut minua aiemminkin. Saan kuulla että vuoto johtuu vain vuotavasta peräpukamasta. Kerron lääkärille myös asuntokokeilustani ja pyydän häntä kirjaamaan oireeni ylös ihan vaan tulevaisuutta varten. Siellä ollessani hän ei kirjoita mitään ylös eikä ota minun muistiinpanolappua vastaan. Pitäisikin pyytää omat paperit nähtäville terveyskeskuksesta onko niissä mitään mainintaa noista asioista.
Asunnon vuokrasopimuksen sain purettua suht kivuttomasti ja uusi vuokralainen löytyi tilalle niin en joutunut maksamaan enää seuraavan kuun vuokraa.
Vaikka kerroin näistäkin koettelemuksista sosiaalitoimistossa niin ei näköjään millään vastoinkäymisillä ole mitään vaikutusta avun saantiin.

Funktionaalisen lääkärin vastaanotolla mietittiin hoitoa minulle saksan verikokeiden pohjalta. Päätettiin yrittää hoitaa mykoplasmaa joka todennäköisesti elimistössäni jyllää. Saksan kokeissa näkyi myös että olen joskus sairastanut borrelioosin mikä ei kumminkaan näkynyt suomessa otetuissa kokeissa koska ne eivät olleet niin tarkkoja.
Saksan kokeista selvisi myös että valkosolujen jotkut arvot on niin sanotusti harmaalla alueella viitearvoihin nähden. En muista enää mitkä arvot ne oli ja muistiinpanot on kadoksissa. Mutta kumminkin se tarkoitti sitä että elimistössäni ei ole kaikki kunnossa kun se joutuu puollustautumaan jotakin haittaa vastaan. Eli mykoplasmaa oletettavasti tässä tapauksessa.
Hoitoa mietittäessä ei viellä lähetä syömään hevoskuuria antibiootteja koska se saattaisi huonontaa minun immuunipuollustusjärjestelmää.
Vaan ruokavaliolla ja terveillä elämäntavoilla. Pitäisi skarpata siinä ettei syö sokeria, viljoja ja maitotuotteita koska ne vaan ruokkii mykoplasmaa. Lisäksi olisi luontaistuotteita mitkä tukisi immuunivastetta.
Sain myös Natreksonia 4,5mg kokeiltavaksi.
Kroonisenväsymysoireyhtymä epäilyn takia saan lähetteen Joensuuhun sisätautien poliklinikalle.
Olen yritänyt syödä ohjeiden mukaan, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Lisäravinteisiin ja luontaistuotteisiin ei ole ollut varaa. Naltreksonia olen kokeillut ja luulen että se on helpottanut aivosumuun, koska tuntuu että pystyn hieman selkeämmin ajattelemaan.

Joensuusta tuli infektiopuolelta kutsu lääkärille ja ennen sitä piti käydä omassa terveyskeskuksessa verikokeissa. 21 putkee nappasivat ja olikin odottava olo et jotain selviis ja sais apuu.
Lääkärin vastaanotolla lääkäri oikeastaan vaan toteaa et kaikki on oikeestaan kunnossa ja että jotkut allergia vasta-aineet on koholla mutta se on miun taustan huomioon ottaen ihan ymmärrettävää. turhaan sitä kroonistaväsymysoireyhtymää käydään sen enempää tutkimaan tai dioknosoimaan kun ei kela kumminkaan siihen millään lailla ota hyväksyvää kantaa. Ja viittasi myös siihen ettei eläkettä myönnetä kyseisen sairauden takia. Jännä juttu sinänsä kun mie en oo millekkään eläkkeelle haluamassakaan vaan saada itteni työkuntoon. Suomalaisessa sairaanhoidossa näköjään oletetaan että kaikki on heti eläkkeelle haluamassa jos on terveyden kanssa ongelmia.
Käski vaan vältellä homeisia paikkoja. Helpommin sanottu kuin tehty miun kohdalla.
Sain sieltä kumminkin sellaisen lausunnon että työkkäri ei ohjaisi minua sellaisiin työpaikkoihin missä on epäpuhdas sisäilma ja että se ei tietoisesti altistaisi minua sisäilman mukanaan tuomille terveyshaitoille.
Sain myös keuhkokuume rokotteen kun lääkäri halusi viellä tarkistaa vasta-aineiden muodostumista. Näitä tuloksia ei ole viellä tullut.

 Neurologin vastaanotolla myös kävin ja laittoi aivojen magneettikuviin. Kolme kuukautta sai taas odotella niihin pääsyä. kävin niissä ja lääkäri ottaa sit yhteyttä jos on aihetta ottaa yhteyttä.
Sain myös pari uutta reseptiä kokeiltavaksi migreeniin. Ei ole viellä ollut rahaa ostaa niitä.
Puhuttiin myös taas mahdollisesta migreenin estolääkityksen aloittamisesta sitten kun kaikki meneillään olevat tutkimukset on hoidettu. Edelleenkään se ei tunnu minusta hyvälle ajatukselle ja sitä paitsi ei minulla ole siihen varaakaan.
Tämäkään lääkäri ei noteeraa millään lailla sitä kun kerron että sisäilmaltaan huonoilla paikoilla on ihan selvä yhteys päänsärkyihin.

Vuoden alusta tein vuokrasopimuksen veljeni kanssa, mutta nyt hän haluaa sen irtisanoa eli olen taas kohta koditon.
Toisaalta tää rakennus ei ole aivan terve ja talvi sisätiloissa on saanut taas kulmakarvat ja ripset harvenemaan kovaa vauhtia. Ja muitakin oireita on. :(

Lisää stressin aihetta, mutta yritän vaan elää mahdollisimman vähän stressaamatta mieltäni että pysyis joten kuten järjissään.

Hyvää kevättä kaikille!