Koditon, Työtön, Sairas ja Väsynyt tähän kaikkeen!

Marraskuun lopussa irtisanoin asuntoni ja päätin että keskeyttäisin vuoden vaihteessa toistaiseksi opiskelut. Terveydentilanteen ja taloudellisentilanteen takia tein päätöksen muuttaa Helsingistä Kiteelle. En enää keksinyt muuta ratkaisua. Majailisin ainakin alkuun veljeni luona.

Päätös muutosta ei ollut helppo. Tuntui pahalta lähteä kaupungista missä viihtyi ja missä olisi halunnut elää. Muutos olikin aikamoinen, suomen pääkaupungista pikkukylälle metsän keskelle. Kaikki tutut rutiinit muuttui. Täällä ei kuljeta julkisilla vaan aina täytyy saada jostakin auto lainaan jos aikoo johonkin päästä. Kauppaan on ainakin 16 kilometriä matkaa. Pimeää on joka paikassa. Vaikka miten yritin vakuutella itselleni että muutto on välttämätöntä, niin siltikkin se pelotti ja ahdisti.

Koska loppu aika Helsingissä oli kiireistä ja voimia viepää, niin muutettuani Kiteelle pari ekaa viikkoa meni ihan maatessa. ei jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Ajattelin että lepäillään nyt sitten kunnolla ja että kyllä se tästä olo viellä kohenee.
No ei ole kohentunut! Tuntuu että voimat vaan vähenee vaikka en tee juuri mitään. Tammikuun ajan olen yrittänyt kohottaa kuntoani tekemällä joka päivä pienen kävelylenkin. Kovilla pakkasella ei tuntunut kovinkaan hyvälle noissa poski-ja nenäonteloissa. 
Lisä haastetta oloon toi todennäköisesti alkava kemikaaliyliherkkyys. Ennen muuttoani olin käynyt maalaamassa seinät ja lakkaamassa katon tulevasta maja paikastani. Aamulla herättyäni kasvoni olivat turvoksissa, punaiset ja niitä kirveli. Jotain muutakin tässä talossa on mikä minua ärsyttää.
Sain vähän rahallista avustusta jolla pystyin ostamaan ilmanpuhdistimen ja se on ehkä hieman auttanut makuuhuoneessa puhdistamaan maali höyryjä. mutta koska tämä talo on iso ja puhdistimella on tietyt neliömäärät missä sitä voi käyttää niin en voi käyttää sitä koko talossa. Lisäksi lämmitämme puulla, niin senkään takia sitä ei voi käyttää kaikissa tiloissa.

Ennen muuttoani haaveilin siitä että elämäni lähtee vihdoinkin menemään parempaan suuntaan. Siitä että saisin voimia ja terveyttä takaisin sen verran että pystyisin ruveta rakentamaan itselleni pikku hiljaa parempaa tulevaisuutta. Haaveilin jopa siitä että voisin ruveta tekemään koulutustani vastaavaa työtä ja laittaa omaa yritystä pystyyn. Nyt näyttäisi sille että tässä rakennuksessa se ei tule onnistumaan. Tilaa kyllä olisi mutta minusta tulee voimaton täällä. Taas saan todeta kuinka nämä sisäilmaongelmat tappavat minusta kaiken luovuuden ja rohkeuden. Taas joutuu tekemään kovasti töitä oman mielenhallinnan kanssa. Taas joutuu viimeisillä voimillaan vakuuttelemaan itselleen että ei ole hullu, vaan että kyse on ympäristön aiheuttamasta haitasta.

Luulen että nämä kaikki asiat ovat saaneet minun jo ennenstään oireilevat lisämunuaiset ja kilpirauhasen menemään entistä enemmän sekaisin. Palasin sattumalta lukemaan saamaani materiaalia noista lisämunuaisista ja kilpirauhasesta. Oireet täsmäävät omiini. Noidankehää lisää se että minulla ei ole tuloja millä saisin ostettua tarvitsemiani lisäravinteita ja terveellistä ruokaa. Kun ei ole tuloja niin en pysty hommaamaan itselleni sellaista asuntoa missä pystyisin olemaan. Ja kun viellä sattuu sairastamaan tauteja mitä ei edes tunnusteta suomessa niin johan on meininki aika perseestä.

Pahaa oloa lisää se että oikeasti kuvittelin elämäni kääntyvän parempaan suuntaan. Mutta saankin huomata että ongelmat ovat samat paikka vaan vaihtui.
Välillä havahdun siihen että oma elämäni junnaa vaan tässä samassa homeisessa ongelmassa. Hetkellinen pakokauhu melkein valtaa mielen, kun huomaan että normaali arki mitä suurin osa kavereistani elää on vain vaikeasti tavoitettava haave minulle. Elämä ilman yhteiskunnan tukea sairaana on aikamoista helvettiä. Tässä muutama tarina "hyvinvointi valtiossamme" elävistä ihmisistä. http://homepakolaiset.fi/tarinat.html Ikävä kyllä en ole ainoa.

Sain taas todeta että silmäripseni ovat lakanneet kasvamasta ja harvenevat kovaa vauhtia. Näinhän oli käynyt ennenkin. Vaikka ne on vaan ripset niin minulle se on merkki että en ole terveessä ympäristössä.

Nyt täytyy kokeilla parin muun sukulaisen nurkissa oleilua. Toivon että olo kohenisi hieman.

Homekoulu tielle askeleeni viepi!!

Koulu alkoi ja jo parin tunnin oleskelun jälkeen alkoi päänsärky. Ensin tuntuu että aivot käy turpoamaan päässä ja että pää on niille liian pieni. Sitten loppupäivän koskee kovasti. Ei tunnu samalle migreenille mitä minulla on nuorempana ollut. Kasvot ja rinta lehahtaa myös punaisiksi.
Opintojen ensimmäisinä päivinä etsin itselleni työssäoppimispaikan. Helpommin sanottu kuin tehty. Monen puhelun jälkeen saan vinkin yhdestä paikasta ja otan yhteyttä sinne. Siellä ollaan vähän oltu pettyneitä aikaisempiin harjoittelijoihin ja ovat sitä mieltä etteivät halua ottaa ketään sinne. Mutta muuttavat mieltään kun kuulevat ikäni. Kerrankin vanhuudesta on jotain hyötyä. Saan kuin saankin itseni puhuttua sinne.
Harjoittelupaikka on aivan mahtava ja kuulenkin opettajalta että se on parhaimpia paikkoja tällä alalla.
Opin tosi paljon uutta ja kuvittelinkin jo että nythän nää asiat on kivasti, kunnes tulee syksyn kylmät kelit ja joudutaan pitämään ulko-ovea kiinni. Rakennus jossa työpaikka sijaitsee on noin 10 vuotta sitten rakennettu kerrostalo. Toimitilassa ei kunnolla toimi ilmastointi ja siellä on tämän takia alipaine. Isännöitsiää ei kiinnosta kuulemma hoitaa asiaa kuntoon lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Minulla palaa kaikki samat oireet mitä on aiemminkin ollut. Esim. Päänsärky, huimaus, nesteen kertyminen kroppaan, iho-oireet jne jne.
Olisin saanut jatkaa kyseisessä paikassa ja olisin myös halunnut, koska opin siellä valtavasti asioita.
Tulevaisuudessa olisi saattanut jopa olla tiedossa jotain yhteisiä työkuvioita. Nämä kaikki saan taas unohtaa koska tuo homeinen seinä nousi vastaan.

Löysin uuden paikan mutta olen siellä vain 2-3 päivänä viikossa. koska en kestäisi siellä 5 päivää viikossa. Tarkoitus olisi olla siellä siellä joululomaan saakka.
Nyt täytyisi päättää  lopetanko vai keskeytänkö opiskelut vuoden vaihteessa. Koulu muuttaa vuoden päästä toisiin tiloihin ja voisi olla mahdollista että pystyisin opiskelemaan siellä. Jos keskeytän opiskelut joudun toimeentulotuelle ja voin jatkaa opiskelua vuoden päästä. Jos taas lopetan minusta tulee työtön työnhakija, mutta en pääse enää jatkamaan opiskeluja. Kysyin TE-toimistosta mahdollisesta karenssista tai muusta seuraamuksesta jos eroan koulusta. sen mukaan karenssia ei tule.
Toimeentulotuella on vaikea hoitaa itseään kuntoon, kun ne asiat mitä elimistöni tarvitsee pysyäkseen edes jonkinlaisessa kunnossa ja että se jaksaa taistella pahempaa sairastumista vastaan joudun maksamaan omasta pussista. Niihin kun ei saa avustusta mistään. Puhun nyt elimistöäni tukevista lisäravinteista ja tervellisestä ruuasta.
Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sellaista rakennusta missä pystyisin tekemään töitä. Jos olisi paikka missä työnteko onnistuisi, niin elämäni muuttuisi paljon helpommaksi.

Mitä tämmöisessä tilanteessa pitäisi tehdä? Suomessa kaltaiseni ihmiset tipahtavat sellaiseen väliin mistä ei kukaan enää osaa tai halua etsiä saatikka auttaa heitä.

Olen kysellyt koulusta mitä pitäisi tehdä. ei oikein tule mitään järkevää vastausta mihinkään.
Yritän saada ympäristökeskuksesta mahdollisia tutkimustuloksia koululla tehdyistä tutkimuksista, jotta voisin toimittaa niitä lääkärille jonkinlaista lääkärintodistusta varten, miksi opiskelut ei onnistu. Sekin on aika vaikeaa, koska koululla ei ole omaa lääkäriä tällä hetkellä kuulemma ollenkaan. Kaupungilta aika fiksu veto olla järjestämättä lääkärin palvelua sisäilmaongelmaiseen kouluu. Eipähän käy liian helpoksi oireilevien ihmisten avun saanti.
Itse aion yrittää saada edes jonkinmoista kontaktia lääkäriin iho-ja allergiasairaalan kautta kun olen siellä hoidettavana siedätyshoidon takia. Soitinkin ja kysyin mitä pitäisi tehdä tämmöisessä tilanteessa ja vastaukseksi sain että mitään ei voi tehdä ilman tutkimustuloksia.
Juteltuani koulun henkilökunnan kanssa saan kuulla että mitään hometta ei kuulemma ole löytynyt. Aika jännä juttu koska viime keväänä yksi opettaja vietiin ambulanssilla hoitoon, hänen saatuaan jonkinlaisen kohtauksen. Kyseisen opettajan huoneeseen oli jo aiemmin vuoden aikana ilmestynyt ilmanpuhdistin. Tapauksen jälkeen luokkahuone oli eristetty ja pois käytöstä. Miksi tämmöisiä toimenpiteitä tehdään jos mitään ei olevinaan ole vialla.
Osa opettajista kuulemma oireilee todella pahasti ja he joutuvat jäämään pitkille sairaslomille. Olisi kiva tietää millä diagnoosilla he saavat saikkua. Onko se kenties masennus? sillähän täällä suomessa saa sairasloman varmimmin. Opettajien mukaan osa oppilaista oireilee. Itsekkin pystyn jo näkemään ihmisistä oireiden merkkejä.
Opettajat tuntuvat pelkäävän työpaikkojensa puolesta. Tajuaisivatpa he sen että työ on vain työtä ja terveyden pitäisi mennä sen edelle. Toisaalta ymmärrän heitä liiankin hyvin koska olen itsekkin ollut samojen ongelmien edessä. Mutta kun on jo melkein kaiken menettänyt, niin sillä ei ole enää paskankaan väliä mitä muut ajattelevat tai millä lailla he kohtelevat. Kaikkien näiden koettelemusten myötä kuolemanpelko on poistunut kokonaan, mutta tilalle on tullut pelko siitä että lähdön hetkellä huomaan etten ole tehnyt kaikkea asioiden ja epäkohtien korjaamiseksi. Se ajaa minua eteenpäin ja selvittämään asioita vaikka en saakkaan juuri tukea mistään. Onneksi kumminkin on muutamia ymmärtäväisiä ihmisiä olemassa ja kohtalotovereilta saa myös arvokasta tukea.

Tieto siitä että on oikeassa auttaa myös jaksamaan jatkamaan eteenpäin. Sain taas hienon varmistuksen siitä että olen toiminut oikein, kun olen kuunnellut itseäni.
Olen tehnyt itselleni pientä tutkimusta tässä syksyn aikana. Jätin allergialääkkeet kokonaan pois vaikka tiesin että oloni huononee sen myötä. Tein tämän siksi koska sain kuulla hoitajalta että antihistamiinin jatkuva käyttö kuivattaa silmiä ja myös muut limakalvot kuivuvat. Se selittää silmäongelmat mitä on viimeisen vuoden aikana alkanut olemaan. Ei kun vaan taas uutta lääkettä kehiin eli monta erilaista silmätippaa.
Mutta mitä huomasinkaan kun jätin antihistamiinit pois. Ensinnäkin nukkumiseni on huonontunut ja se on alkanut menemään samanlaiseksi mitä oli silloin muutama vuosi sitten kun en saanut nukuttua yhtenäistä unta. Tervetuloa unihelvetti!
Ihoni oireilee, atooppisuus on lisääntynyt ja rasvaa kuluu paljon enemmän. Nenän tukkoisuus ja hengitysteiden oireet. Toistuva poskiontelontulehdus ja limakalvo oireet. Antibioottien takia saa kai taas sanoa hyvästit suoliston hyville bakteereille. Aivastelua ja nenäverenvuotoa on myös usein. Päänsäryt ja kasvojen säryt ovat myös aika kovia. Korvien kutina on myös tosi ärsyttävää.
Minulla on todettu allerginen nuha joitakin vuosia sitten mutta nuhan aiheuttajasta ei ole tietoa. Eläimille en ole allerginen, pölyäkin siedän, siitepölyille olen allerginen mutta niitä ei ole talvella joten jäljelle jää home-ja hiivasienet. Varmistuksen asialleni sain kun lueskelin hengitysliiton sivuilta allergisen nuhan oireita. http://www.hengitysliitto.fi/Hengityssairaudet/Allerginen%20nuha/SitePages/Default.aspx tässäpä linkkiä sinne. Kuinka oikeassa olinkaan siitä että pystyn nukkumaan yhtenäistä unta vain allergialääkkeiden avulla. Herää vain kysymys kuinka moni suomalainen kärsii samasta asiasta ja yrittää hoitaa nukkumistaan turhaan uni- ja masennuslääkkeillä. Ja niitähän saa naurettavan helposti lääkäreiltä ilman sen kummempia tutkimuksia. Kokemusta nimittäin on. Minuunhan ei tehonnut mikään nukahtamislääke ja tässä siihen selitys.
Nyt ymmärrän taas elämääni pikkasen paremmin.
Mutta mitä seuraavaksi. Vaikka itse tiedänkin mitä tapahtuu niin en silti saa apua mistään.
Edessä vaikeiden päätösten tekoa.

Kesä 2013

Unohdin viimekertaisessa tekstissä mainita siitä että keväällä otin uudestaan yhteyttä ympäristökeskukseen ja pyysin että asuntoni sisäilma tutkittaisiin. No sieltä tuli taas nainen ja teki samat mittailut mitä aiemminkin. Sovittiin että asuntooni tehdään sisäilmantutkimus. Odottelin tietoa milloin tutkimus tehdään, mutta sainkin viestin että sitä ei voida tehdä koska talon ilmanvaihtolaitteita ei ollut viellä säädetty oikeaan asentoon. Niiden rikkoutuminenhan oli huomattu silloin jo syksyllä kun otin ensimmäisen kerran yhteyttä ympäristökeskukseen. Ympäristökeskuksen nainen lupasi pyytää isännöitsijältä selvityksen milloin laitteet toimisivat. Eipä muuten ole tullut minun tietooni viellä tähän päivään mennessä sitä milloin latteitten pitäisi toimia.

Pitääkin taas ruveta kyselemään asiasta.

Toinen asia mistä en muistanut kertoa ja mikä on aika erikoista on se että minulta tippuu ripset silmistä. Huomasin alku talvesta 2012 ripsieni harventuneen. Vuoden vaihteen jälkeen toisessa silmässä oli jo 1senttinetrin kokoinen kalju kohta. Lopetettuani työharjoittelun siinä paikassa missä tuli niitä järkyttäviä päänsärkyjä ja aloitettuani lisäravinteiden käytön ripseni alkoivat kasvaa takaisin.
Mutta kun aloitin keväällä viimeisessä työharjoittelupaikassa, missä myös toipumiseni otti takapakkia niin myös ripset läksivät taas kävelemään. Lopettamiseni jälkeen muutama hassu on kasvanut takaisin.
Eikö tuokin reaktio nyt kerro että jotakin on vialla ja että keho varoittaa vaarasta?
Kirjoitan kaikista oireista ihan oman jutun tulevaisuudessa.

Koulun loputtua minulle tarjottiin oman alan töitä, kahdesta eri paikasta vielläpä. Tällä alalla se on aika hyvin. Toisesta jouduin heti kieltäytymään koska olin ollut siellä työssäoppimassa ja tiesin etten voisi oleilla rakennuksessa montaakaan tuntia peräkkäin. Toiseen menin tekemään muutamia vuoroja, mutta aika pian alkoi tulla hälyttäviä merkkejä kunnon huonomisesta. Joten senkin paikan saa unohtaa.
Kierreltyäni eri rakennuksia, huomaan että en voisi tehdä töitä niissä missään.

Laitoin keväällä hakemuksen kouluun ja aloitan taas opiskelun. Onpahan etes jotakin suunnitelmaa. Tosin minut hyväksyttiin samaan sisäilmaongelmaiseen kouluun mistä juuri valmistuin. Todennäköisesti suoritan tutkintoni työssäoppien.
Tajusin vasta kesällä että missään ei mainita sitä, että suoritin puolet aiemmasta tutkinnostani työssäoppien sisäilmaongelmien vuoksi. Taaskaan ei ole mitään todistusta asiasta. On vain minun sanani asiasta. Nyt kun aloitan koulun niin aion vaatia mustaa valkoiselle ja myöskin sen että kouluterveydenhoitaja ja lääkäri tutkii oireitani.

Kesällä välillä voin paremmin, eli silloin kun en ollut töissä tai asunnollani vaan sukulaisten luona Itä-suomessa. Yleensä Itä-suomen loman ekat päivät meni väsymyksessä mutta sitten alkoi helpottamaan hieman. Kotiin palattuani ja työntekoa koettaessa voimat vähenivät ja väsymys palasi. Työpäivien jälkeen en yleensä kyennyt oikein tekemään enää mitään, istuin vaan sohvatuolissa ja tuijotin telkkaria siitä mitään tajuamatta.
Keväällä olin elätellyt toiveita siitä että voisin tehdä kesän töitä kohentaakseni taloudellista tilannettani. kelan ja sossun rahoilla ei paljon velkoja maksella. Mutta mönkään meni sekin suunnitelma. Olisin halunnut myös jotain omaa juttua ruveta kehittelemään, mutta ei ole ollut voimia siihenkään.
Nyt täytyy ruveta taas nostamaan opintolainaa ja tekemään lisää velkaa itselleen. Töiden tekeminen kun ei näköjään onnistu. Opintotuki ja asumislisä kun kata lähellekkään edes vuokraani.

No katellaan mitä tapahtuu. Nyt pitää ihan oman hyvinvoinnin vuoksi yrittää tätäkin kirjoitella pikkasen tiheempään tahtiin.

Tammikuu 2013 - Kesäkuu 2013

Iho-ja allergiasairaalan määräämissä rasituskokeissa ja hyperventilaatiotestissä kävin tammi- ja helmikuun aikana. Fysioterapeutilla tehty hyperventilaatiotesti osoitti positiivista tulosta, mutta rasituskokeessa taas ei ollut havaittavissa hyperventilaatiota. aika outoa ja minusta tuntuu että toinen testi ei ole paikkansa pitävä.  Kävin joitakin kertoja fysioterapeutilla, mutta en oikeestaan kokenut että siitä olisi ollut suurempaa hyötyä.
Rasituskokeessa ei löytynyt rasitusastmareaktioon viittaavaa. Koska Iho-ja allergiasairaalassa tehdyistä kokeistä ei löytynyt selitystä päänsäryille minua neuvottiin menemään taas terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Siispä aikaa sinne varaamaan. Jonotusta jonotusta.

Helmikuun lopussa pääsin lääkärin vastaanotolle antioksidantti klinikalle. Ennen vastaanottoa piti täyttää lomakkeita ja ottaa ne mukaan lääkäriin. Niiden pohjalta ja minua haastatellen lääkäri määräsi kokeita tehtäväksi. Listallä oli hiiva- ja bakteerianalyysi, lisämunuaisen toiminnan analyysi, erilaisia kilpirauhas arvoja ja iso liuta muita verikokeita. Kerroin että olen rahaton opiskelija ja että olisi hyvä jos pääsisin mahdollisimman pienillä kustannuksilla kokeista. Sovittiin että pyytäisin osan kokeista otettavaksi terveyskeskuksessa kun olin menossa päänsärkyjen takia sinne muutenkin hoidettavaksi. Osa verikokeista otettiin antioksidantti klinikalla koska ne piti lähettää ulkomaille tutkittavaksi. Hiiva- ja bakteerianalyysi otetaan ulosteesta ja lisämunuaisten toiminnan analyysi syljestä. Eli koska niitä ei suomessa tutkita niin minun paska, sylki ja veri lensi Amerikkaan. Ja voin kertoa että itse olisin sinne lentänyt halvemmalla mitä nää eritteet teki. Tuloksia piti odotella kuukauden päivät.

Ennen Amerikan tulosten saapumista minulla oli aika terveyskeskuslääkärille päänsärkyjen takia. Lääkäri tutki ja määräsi sydänfilmiin ja muutamiin labrakokeisiin. lisäksi pyysin antioksidanttiklinikan määräämät kokeet tehtäväksi. Taas tuli lääkärillä ollessa semmoinen olo että se pitää minua ihan hulluna kun kerroin että päänsäryt ovat yhteyksissä tiettyihin rakennuksiin missä oleilen. Tämä oli minulle selvinnyt talven aikana kun minulla oli samaan aikaan kaksi eri työssäoppimispaikkaa. Olin viikon pelkästään toisessa paikassa ensin ja sitten toisessa toisen viikon. Ekan viikon koski joka päivä päähän ja toisella viikolla ei juuri ollenkaan. Aika selkeä ero olotiloissa. Kerroin myös taas sen että päänsäryt alkaa heti jos yrittää jotain liian fyysistä tehdä esim. kiivetä ostosten kanssa kolmanteen kerrokseen. Sen myös sanoin että mielestäni päänsäryt on muuttaneet muotoaan ja välillä niska on tosi oudon tuntuinen ja saattaa mennä ihan yllättäin jumiin.
Lääkärillä ollessani se mittasi minun verenpaineet, jotka olivat vähän koholla. Tästä syystä minun piti seurata pari viikkoa verenpaineita. niissä ei kumminkaan ollut mitään vikaa. Varmaan nousi vaan taas paineet kun sen lääkärin suhtautuminen oli mitä oli.
Sovittiin että varaan soittoajan kuullakseni tulokset. Lääkäri sitten soitti ja kertoi että tuloksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Kävi ehdottelemaan migreenin estolääkitystä, en kyllä ihan lämmennyt ajatukselle koska olin saanut Amerikan tulokset kotiini ja niissä kävi ilmi ettei minun suolistossa elele enää yhtään hyvää maitohappobakteeria. Tämän takia ei jotenkin tehnyt mieli hommata itsellensä enää yhtään kemiallisesti valmistettua lääkettä. Lääkäri mietti sopivaa estolääkettä ja tuli siihen tulokseen että alhaisen pulssini takia minulle ei kävisi estolääkkeet, vissiinkin pitäisi käyttää jotakin verenpainelääkettä mukana. Tässä vaiheessa kerroin sille että ei kiitos enää yhtään ylimääräistä lääkettä ja sanoin palaavani asiaan jos haluaisin lähteä kokeilemaan estolääkettä. Kerroin tämän seuraavalla viikolla antioksidanttiklinikan vastaanotolla lääkärille ja se vaan huvittuneena tokaisi että magnesium ajaa saman asian mitä migreenin estolääkitys ja että kas kummaa kun lääkärit ei siitä ikinään muista mainita.

Hiiva- ja bakteeriviljelmän tuloksista selvisi että suolistostani oli kuollut kaikki hyvät maitohappobakteerit. Onneksi sieltä ei löytynyt hiivojen liikakasvua, tai ainakaan siinä testissä ei niitä havaittu.
Lisämunuaisten toiminnan analyysissä selvisi että niissä on hieman uupumusta.
Kilpirauhaskokeet näyttivät normaaleilta, mutta yksi koe oli unohtunut ottaa ja se päätettiin viellä tehdä.
Muissakaan labrakokeissa ei ollut mitään outoa.

Sain pitkän listan erilaisia lisäravinteita ja vitamiineja millä rupeaisin korjaamaan elimistöäni.
Sain myös ohjeeksi olla noin kuukauden viljattomalla, maidottomalla, sokerittomalla ja hiivattomalla ruokavaliolla. Pitäisi rauhoittaa tilanne mahassa ja suolistossa jotta esim. maitohappobakteerit rupeaisivat taas asettumaan asumaan suolistooni. Kuukauden aikana minulta tippui paino noin 5 kiloa ja turvotus laski pikkuhiljaa. Vatsani ei ollut voinut 10 vuoteen näin hyvin.
Tuo lisämunuaisten uupumus selittää paljon miun oireista mitä on ollut tässä vuosien aikana. Tässä on asiasta kerrottu todella hyvin. http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_karsitko_tietamattasi_lisamunuaisuupumuksesta Koululääketiede ei tunnista kyseistä sairautta ja ihmiset luokitellaan masentuneiksi ja hoitona masennuslääkkeet. Tässä vuosien varrellahan minullekkin yritettiin tyrkyttää masennuslääkkeitä jokaisen lääkärin toimesta. Olen tosi tyytyväinen että en ikinään suostunut niitä käyttämään, koska en tuntenut itseäni masentuneeksi. Kuinka oikeassa olinkaan. Tämä vaan vahvistaa sitä että kannattaa kuunnella itseänsä ja kroppaansa ennenkuin uskoo ja nielee ihan mitä vaan nuo lääkärit keksii ehdottaa. Tosin suomessa hoidetaan näköjään vaiva kuin vaiva masennuslääkkeillä.
Vaikka ei tässä nykytilanteessakaan ole hurraamista niin kammottaa kyllä ajatella sitä miten miun mieli olisi noilla masennuslääkkeillä turrutettu. Oisin vaan yks huonosti voiva suomalainen, ilman mitään kykyä tulkita kroppani tuntemuksia ja kykyä selvittää ja tehdä asioille jotakin. Nyt olen yks huonosti voiva, vastauksia etsivä ja kaikkensa asioiden parantamiseksi tekevä suomalainen. Onneksi näin.
Koululääketiede tunnistaa kyllä addisonin taudin mihin tämä lisämunuaisten uupumus johtaa jossakin vaiheessa. Eli sitä odotellessa. Jännä juttu että pitää mennä tilanteen niin pahaksi ennenkuin saa hoitoa tai apua tai edes ymmärrystä tuosta koulukunnasta.

Kun otettiin tarpeeksi monta koetta kilpirauhasista ja oli asiansa osaava lääkäri niin sieltäkin löytyi hieman vajaatoimintaa. Työterveyshoidon ja terveyskeskuksen kauttahan minulta oli kyllä otettu kilpirauhaskokeita mutta niistä ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Sekin tuli nyt selväksi että noista kilpirauhasista voi testata aika montaa eri arvoa. Joten minun kokemuksella ei kannata lähteä uskomaan jos sieltä yksien kokeitten perusteella sanotaan että ei ole mitään vikaa. Nää oli ne arvot mitkä antoi minulle vastauksia T3v / rT3. Täällä asiasta lisää http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/t3-hormonit/#mitenrt3 ja täällä http://fms.fi/kilpirauhasenvajaatoiminnasta/
Lääkäri kertoi että lisämunuaisten ja kilpirauhasten ongelmat ovat yhteyksissä toisiinsa. Kysyin myös että mistä mahtaa johtua semmoinen asia kun ruokailun jälkeen joskus käy päätä särkemään ja voimat katoaa kropasta kokonaa. Lisäksi tulee niin kova väsymys että ei meinaa tolpillaan pysyä. Epäili että voisi johtua vatsahappojen tuotannon vähäisyydestä. Tein vatsahappotestin ja se osoitti tuotannon vähentyneen melkein loppuneen kokonaan. Nyt sitten otan suolahappoa eläinproteiinipitoisella aterialla. Tämäkin vaiva on kuulemma yhteydessä noihin edellisiin.

Uskomatonta mutta olo rupesi pikkuhiljaa muuttumaan parempaan suuntaan, kunnes menin taas uuteen paikkaa työharjoitteluun ja se oli taas kerran huono rakennus minulle. Toipuminen otti takapakkia kun en malttanut olla sieltä poissa sen takia koska se olisi minun tulevan ammatin takia todella hyvä ja mielenkiintoinen työkokemus. Mutta huomasin taas kerran että kaikkein tärkeintä olisi päästä semmoiseen paikkaan missä ei ole hometta. Lääkärikin sanoi että ensimmäinen asia toipumisen kannalta on päästä pois homeisista paikoista. Elimistö ei voi parantua ennen sitä.

Nyt ei ole onneksi enää rahaa tutkia lisää, niin eipähän selviä enää lisää vaivojakaan. Pitää vaan toivoa ettei joku elin ota ja poksahda paskaksi.

Olen löytänyt ihmisiä joiden terveyden homeet ovat tuhonneet tosi pahasti. Jos en tee asioille mitään kohta olen samassa jamassa mitä he ovat. Yhdeltä on pää turvonnut kortisonin käytön seurauksena toisella on silmä pullistunut päästä ja kolmas on jo pyörätuolissa. Näillekkin ihmisille on aika paljon tullut paskaa niskaan suomalaisessa terveydenhuollossa. Olikin aika hyvä päästä puhumaan kokemuksistaan kohtalotovereitten kanssa.

Tuntuu aika uskomattoman pahalta että tämmöisiä asioita ei pystytä suomessa kunnallisessa terveydenhuollossa selvittämään vaan pompotellaan ihmistä lääkäriltä toiselle ja määrätään aivan vääriä lääkkeitä. Yli 6 helvetin vaikeaa vuotta takana. Monta yritystä parantaa elämänlaatua. Pettymyksiä pettymysten perään ja paskaa kohtelua.

Työllistymiseni suurin haaste ja este on löytää rakennus missä voin tehdä töitä. Pitäis saada töitä jotta voisin ostaa tarvittavia asioita toipuakseni taas työkuntoiseksi ja maksaakseni velat joita on kertynyt vähän joka suuntaan tässä kevään aikana. Kaikki kalliit tutkimukset, lääkärireissut ja lisäravinteet kun on joutunut maksamaan itse.

Hiton loistavalle näyttää tulevaisuus, joten joko saa luovuttaa?

Heinäkuu 2012 - Tammikuu 2013

Taas teki kesän lepäily hyvää ja oikein odottelin että koulu taas alkaisi. Opiskeluissa oli tulossa paljon kiinnostavaa ja energiaa vievää toimintaa. Kun kerta opiskelemaan oli ruvettu niin halusin ottaa kaiken mahdollisen opin ja hyödyn siitä. Vaikkakin vähän harmitti se että jouduin toisen vuoden suorittamaan työssäoppien, koska koin että jään jostakin paitsi.
Olin myös kahtena iltana viikosta aikuislukion englannin tunneilla, mutta jouduin lopettamaan niillä käynnin koska en vounut oleilla siinä rakennuksessa missä opetus oli.

Syyslukukauden alku menikin hyvin kunnes käsittämättöman kovat päänsäryt taas alkoivat. Monena aamuna sain herätä päänsärkyyn ja oli rankkaa aloittaa päivä hirmu lääke satsilla. Jotka eivät edes välttämättä auttaneet. Buranaa, Ibusalia, Panadolia, Panacodeja ja migreenilääkettä. Se on aika pelottavaa kun olet jo päivan aikana ottanut 3 x 800mg Buranaa ja 3 pore Panacodia, eikä särky helpota vieläkään.
Päänsärky alkoi myös jos tein vähänkin jotain fyysistä. Esimerkiksi raahasin kauppakassin kotiin kolmanteen kerrokseen tai otin muutaman juoksuaskeleen bussiin keretäkseni. Päätä särki niin kovasti että monesti piti luovuttaa päivä kesken ja lähteä kotiin lepäämään.
Lääkärissä kävin taas valittamassa päänsärystä, mitattiin verenpaine ja kosketettiin etusormella nenään. Kerroin että niskakin on kipeä ja että mielestäni päänsäryt olivat muuttuneet erilaisiksi ja entistä kovemmiksi mitä ne ennen olivat olleet. Kerroin myös siitä että en jaksa oikein kiivetä rappusia kunnolla ja että reisiini käy koskemaan todella kovasti pienenkin kiipeämisen jälkeen. Koska olin jo hoidettavana Iho-ja allergiasairaalassa niin  lääkäri neuvoi ottamaan yhteyttä sen lääkäriin ja selvittämään johtuuko päänsäryt astmasta. Soitin lääkärille ja Sain astmalääkkettä jonka pitäisi kuulemma helpottaa päänsärkyjä jo parissa viikossa. En muista lääkkeen nimeä ja näköjään sairaalasta pyytämistäni minua koskevista papereista puuttuu osa. Kun saan kaikki tiedot niin täydennän tätä.
Päänsäryt eivät kumminkaan helpottaneet. Minulle määrättiin rasituskokeet ja käynti fysioterapeutilla.

Koivun siedätyshoito aloitettiin glusterina eli nopeutetulla kaavalla. Jo toisen pistoksen jälkeen kävi selväksi että olen aivan liian herkkä siihen. Siirryttiin normaaliin kaavaan mutta sekin oli liian rankkaa minulle. Kokeiltiin herkällä kaavalla ja pikkuhiljaa se rupesi toimimaan. Kävin noin kerran viikkoon piikillä ja ne päivät olivat tosi rankkoja. Pistoksen jälkeen tuli hirvittävä väsymys ja kylmä, maha turposi ja toisinaan tuli allerginen reaktio niin että kasvot ja rinta meni punaiseksi. Siedätyspäivinä ei oikein jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Piti vaan lepäillä ilta. Muutaman kuukauden jälkeen oireet onneksi helpottivat.

Loppukesästä otin myös ympäristökeskukseen yhteyttä, koska epäilin asuntoni kuntoa ja sisäilmaa. Olin huomannut että jos oleilen vaikka viikon lomilla koulusta kotonani, niin minua väsytti todella voimakkaasti. En oikein jaksanut tehdä mitään ja teki mieli vaan mennä nukkumaan. Epäilin myös muita oireita.
Jouduin odottelemaan 3 kuukautta koska oli jonoa. Sitten kun sieltä tultiin mittailemaan niin ei löytynyt kosteusvaurioon viittaavaa. Joten ei voitaisi tutkia enempää. Selvisi kumminkin semmoinen asia että talon ilmastointilaite oli ollut rikki ja se oli huomattu siihen aikaan kun rupesin vaatimaan tutkimuksia. Sovittiin että kuulostelen oloani ja palaan asiaan myöhemmin jos oireet eivät helpota ja että ilmastointilaitteet saadaan säädettyä oikein.

Joulua kohti mentäessä voimat väheni ja väsymys vaan lisääntyi.
Harjoittelupäivän jälkeen en illalla enää jaksanut tehdä mitään. Välillä saatoin vaan istuskella ja ihmetellä voimattomuuttani. Kroppani oli taas kerännyt nestettä ja olin turvoksissa kasvoista ja keskivartalosta. Maha oli huonossa kunnossa ja ei oikein kestänyt mitään mitä söin.
Satuin juttelemaan erään opettajan kanssa tilanteesta ja oireistani. Hän kysyi että onko minulta otettu hiivaviljelmää milloinkaan. Ei ole otettu. Soitin terveyskeskukseen että voisiko semmoinen tehdä. Sieltä sain vastaukseksi että niitä tehdään vain todella sairaille ihmisille jotka ovat jo sairaala hoidossa. Ja että se lääketiede mitä siellä edustetaan ei tunnusta hiivasydroomaa. Kerroin tämän opttajalleni ja hän neuvoi minua ottamaan yhteyttä antioksidantti klinikalle.
Varasin sieltä ajan, mutta taas oli jonoa ja joutuisin odottelemaan jonkin aikaa. No siihen oli jo totuttu.

Tammikuu 2012 - Heinäkuu 2012

 Kevättalvi koulussa oli rankkaa aikaa, koska päänsäryt olivat toisinaan todella kovia. Päivät menivät niin että, koulusta päästyäni en illalla enää jaksanut oikein tehdä mitään. Olin aivan voimaton ja en enää saanut mitään ajoiksi kotona.

Meidän luokan sisäilmasta kärsi muutkin oppilaat, oli päänsärkyä, toistuvaa flunssaa, ja suurin osa oli todella väsyneitä loppu päivästä.

Itselläni nuo homeet tuntuisi vaikuttavan myös keskittymiskykyyn. Oli aika vaikeaa välillä kuunnella teoria tunteja.

Kuulemma koulua oli tutkittu, mutta hometta ei ollut, oli sisäilmaongelma. 

Otin itselleni salikortin että voisin kohottaa kuntoani, no aika pian osoittautui että sillä salilla on ihan turha kohottaa yhtään mitään. Aivan kauhea sisäilma. Sain onneksi sopimuksen purettua ilman mitään kärhämää.

Koska vointini huononi koko ajan ja koulussa oleminen oli hankalaa, päätettiin että opiskelen toisen vuoden ja tutkintoni loppuun työssäoppien. Se harmitti tosi  paljon  koska tykkäsin koulusta ja tuntui että olin viimeinkin löytänyt oman juttuni. 

Viimeiset 8 viikkoa kevätlukukaudesta olivat työssäoppimista. Minulla oli jo paikka tiedossa minne menisin. Jo ekan päivän jälkeen alkoi tuntua sille, että minä en siellä kahdeksaa viikkoa pystyisi olemaan. Olin kolme päivää. Etsin uuden paikan ja onneksi löysinkin sellaisen. Siellä sitten suoritin työssäoppimisen. 

Kesäloman alkaessa oli säästöt käytetty ja rahat loppu. Kunto oli tosi huono ja kesätöitä ei ollut. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut kuin soittaa sossuun. Kerroin tilanteeni kunnostani ja ongelmistani saada töitä noitten homeisten rakennusten takia. Kerroin myös hakeneeni töitä ja siitä että en niitä saanut. Sain sieltä rahaa ja resepteihin maksusitoumuksen kesä- ja heinäkuulle. Kesan keräisin voimia syksyllä jatkuvia opiskeluja varten.

Kesäkuussa pakkasin kamat ja lähdin pariksi viikoksi ystävän luo Itä-suomeen. Viikon oleiltuani heillä ystäväni hämmästelee kasvojeni muuttunutta muotoa. Minulla on kuulemma poskipäätkin olemassa. Painoni oli tippunut viikossa muutaman kilon, vaikka en todellakaan ollut syönyt mitenkään kevyesti juhannuksesta johtuen. Kroppani ja kasvoni olivat keränneet nestettä ja olivat todella turvoksissa. Päästyäni terveeseen rakennukseen, ensimmäisen vuorokauden kävin vessassa todella useasti. Sen tosiaankin tuntee ja näkee miten keskivartalo ja kasvot silenee kun nesteet lähtee kropasta.

Tämän tajuttuani minulle selkiytyi monikin asia. Entisessä työpaikassani olin koko ajan turvoksissa ja koska kotini oli terve rakennus niin viikonloppuna sain ravata vessassa koko ajan. Olin hieman ihmetellyt sitä että koko ajan oli vessa hätä. Oloni koheni monella muullakin tapaa ja jaksoin paljon enemmän tehdä asioita.

Keväällä selviteltiin myös Iho-ja allergia sairaalassa sitä voisiko minulle aloittaa siedätyshoidon koivulle. Kouvuallergia oli muuttunut tosi pahaksi ja oli paljon ruoka-aineita mitä en vounut käyttää ristiallergioitten takia.

Mainitsin ensimmäisellä käynti kerralla lääkärille kohtaamistani ongelmista homeiden kanssa. Kuvittelin että siellä jos missä saisin ymmärrystä ja asiani otettaisiin tosissaan, koska terveyskeskuslääkäri oli niin antanut ymmärtää.

No siellä oli kumminkin semmoinen lääkäri, minkä suhtautuminen oli sitä luokkaa että mitään homeista johtuvaa sairautta ei ole ja että netistä ei kannata tietoa kaivella. Enpä sitten jaksanut enempää käydä siinä asiasta vääntämään, kun olin tässä vuosien varrella joutunut kohtaamaan jos jonkinmoista kohtelua noitten lääkäreitten osalta.

Siedätyshoito koivulle aloitettaisiin syksyllä. 

Heinäkuu 2011 - Tammikuu 2012

Asunnon myynnin ja töiden loppumisen jälkeen pakkasin tavarani ja siirsin ne sukulaiseni varastoon odottaamn kunnes selviää mihin kaupunkiin muutan. Kesäkuussa sain tiedon että pääsen opiskelemaan Helsinkiin. Rupesin etsimään asuntoa. Asunto järjestyi Malmilta yksityisen vuokraamana. 

Kesän keräsin voimia ja sain muutamaksi viikoksi pienen kesätyön. Asustelin pari kuukautta sukulaiseni luona ja yritin saada voimia ja kuntoa takaisin mikä oli mennyt entisessä työssäni. Söin terveellisesti ja sellaista ruokaa mikä ei aiheuttanut vatsaongelmia, harrastin liikuntaa koska taas jaksoin jopa hölkätä. Kuntoni koheni todella paljon kesän aikana ja pitkästä aikaa oli hyvä olla. Tuntui että pystyn ihan mihin vaan.

Elokuun alussa muutan Helsinkiin. Uusi kaupunki, uusi koti, uusi arki opiskelijana. Olin innoissani uudesta elämästäni. Viikon asuttuani asunnossa, tajuan että olen joutunut taas väärään paikkaan. Vointini huononi tosi äkkiä ja kesällä saatu kunnon kohoaminen oli tipotiessään.Oli aika kauheaa huomata että on uudessa kaupungissa, uudessa kodissa ja uudessa elämässä ihan yksin. Rupesin selvittelemään vaihtoehtoja ja etsimään asuntoa.

Muistelin lukeneeni joskus jostakin, että on olemassa kotitestejä, millä voi testata itse asuntonsa. Netistä löysin Biofacto finland nimisen firman josta tilasin testin. Halusin varmistua asiasta ennen kuin lähden etsimään uutta asuntoa. Tein testin ja lähetin sen analysoitavaksi. Tulokseksi sain että asunnossa on sädesientä ja että olisi hyvä tutkia asiaa lisää.

Ilmoitan tilanteestani vuokranantajalle. Kerron että olen joutunut aikaisemminkin tekemisiin homeiden kanssa ja että nyt on aivan samat oireet palanneet. Kerron että olen tilannut testin netistä ja että odottelen tuloksia. Lupaan lähettää ne hänelle. Kerroin myös että ne ovat suuntaa antavia siitä että kannattaako asuntoa ruveta tutkimaan tarkemmin. Saatuaan tulokset vuokranantajan suhtautuminen asiaan on todella huonoa. Pitää testiä ihan huuhaana ja minua yliherkkänä kuvittelijana. Yliherkkähän minä olenkin nimittäin sädesienelle. 

Tulee taas aika kylmää kohtelua ja kuin ihmeen kaupalla löydän itselleni asunnon.

Haluan muuttaa mahdollisimman pian uuteen asuntoon. 

Vuokranantajani eivät käy tutkimaan asuntoa tarkemmin, vaikka kerron että kyppärin lattiat eivät kuivu kovinkaan nopeasti kovasta ilmastointilaitteen huminasta huolimatta. Missään asunnossa missä olen asunut ei ole tullut vastaan tuollaista. Mielestäni kulppärin seinälaattojen välit näyttivät myös olevan huonossa kunnossa. Ei kun vaan uutta vuokralaista asuntoon. 

Myöhemmin olenkin tajunnut että he halusivat töykeydellaan saada minut pihalle etten kävisi vaatimaan tarkempia tutkimuksia.

Koska minulla ei ollut kunnon tukiverkoa niin jouduin ottamaan muuttofirmalta auton ja muuttomiehet. Muutto ja noin yhden kuun vuokran menetys tekevät ison loven opiskelua varten säästämiini säästöihin.

Muuttoa edeltävän viikonlopun pesin ja puhdistin tavaroitani. Pesin kaikki vaatteet ja tekstiilit kovissa lämpötiloissa osa selvisi siitä osa ei. Oli tosi rankka viikonloppu tehdä kaikki se työ homeisessa asunnossa.

Malmin asunto teki selväksi sen miten pahassa jamassa minun terveus on ja miten paljon pahaa entinen työpaikkani oli minulle aiheuttanut. 

Uusi asunto ei tuntunut niin huonolle paikalle. Tosin koulu mitä olin alkanut käymään vaikutti olevan jonkinlaisissa ongelmissa.

Olin iltaisin aika väsynyt ja en oikein tiennyt mistä se johtuu, koulusta vai kodista. Jatkoin kumminkin sinnikkäästi opiskelujani. Joululomalla lepäilin ja keräsinn voimia kevät lukukautta varten.

Tammikuussa käyn eräässä logistiikka firmassa työhaastattelussa tulevan kesän kesätyöpaikkaa varten.

Kaikki menee hyvin kunnes kerron että olen toutunut tekemisiin homeiden kanssa edellisessä työpaikassani.

Kyllä taas muijan ilmeestä pystyi lukemaan mitä mieltä se on asiasta. Samalla hetkellä se varmaan painoi työhakemukseni roskakoriin. Ja pisti mieleen että tälle ei ikinään töitä tästä firmasta, tulee vaan aiheuttamaan ongelmia. Surullista ja toisaalta hauskaa oli seurata kun se yritti kumminkin viellä vähän keskustella ja kysellä minulta asioita, ihan vaan peittääkseen tilanteen todellisuuden. 

No parin viikon päästä tulee postia, että valinta ei tällä kertaa osunut teihin. Eli ei kannata mennä kertomaan mitään mistään altistumisistaan jos aikoo edes päästä kokeilemaan työtekoa. Muistaakseni ehdotin että voin tulla kokeilemaan työtiloja ennen varsinaisen työsopimuksen tekoa ja jos ei onnistu niin en sitten ota työtä. Mutta enpä saanut tämmöistäkään vaihtoehtoa.