Tammikuu 2010 - Heinäkuu 2010

Sairasloman alkuvaiheista en muista oikein mitään. Lepäilin ja kävin ulkona kävelyllä. Sen muistan kumminkin aina, miten kauniille silmäni näyttivät kun niistä hävisi verestävyys ja punotus. 

Sain kokeiltavaksi myöskin Insomin lääkkeet. Niitä käytin jonkin aikaa kun oletettiin että niistä oli apua. Näin jälkikäteen tiedän että apu nukkumiseen tuli siitä että en ollut työpaikalla.

Takapakkia toipumiselleni tulee siitä, kun serkkuni tekee itsemurhan. Omat ongelmat tuntuu niin pienille ja päässä pyörii vaan ajatus, että milloin tästä painajaisesta saa herätä. Onneksi pystyin käsittelemään asiaa psykoterapiassa ja psykiatrin vastaanotolla. Ystävistä on myöskin suuri apu.

Kela aiheuttaa myös harmaita hiuksia ja hankaloittaa elämää. Kela on myöntänyt sairauspäivärahaa vain tammikuun loppuun, vaikka sairaslomani kestää maaliskuun loppuun. Syynä on se että minulla ei muka ole lääkkeellistä hoitoa unettomuuteeni. Psykiatri kirjoittaa taas uuden B-lausunnon jossa se toteaa jo toiseen kertaan että on määrännyt minulle Insominia, kun aikaisemmat erilaiset antidepressantit ja bentsodiatsepiinit eivät ole unettomuuteen vaikuttaneet. Sain myös Diapam resptin. 

Kelalta tulee kumminkin hylätty päätös. Vähän vaikeuttaa toipumista nuo kelan kikkailut.

 Menen maaliskuun lopussa kontrollikäynnille ja nyt minulla vaihtuu psykiatri, koska edellinen on lomalla. Kerron tilanteesta Kelan kanssa ja sen että rahat on loppu ja on varmaan pakko palata töihin vaikka en koe olevani viellä täysin kunnossa. 

Päätetään että olen viellä kuukauden sairaslomalla ja että kokeilen Tolvonia. 

Psykiatri vaihtaa B-lausuntoni työkykyyn vaikuttavien sairauksien tärkeysjärjestystä.

Aikaisemmin ykkösenä oli F 51.0 Vaikea ei-elimellinen unettomuus. Tällä ei rahaa tullut, mutta kun laitettiin ykköseksi F 41.3 Sekavamuotoinen ahdistuneisuushäiriö. Niin rahat tuli takautuvasti heti. Aiemmassa lausunnossa oli jo mainintoja oloni kohenemisesta, mutta tähän kirjoitettiin, että olen alavireinen, ahdistunut ja väsynyt. Oireilee keskittymiskyvyttömyydellä, on päättämättömyyttä, omanarvontunto heikentynyt, on helposti väsyvä ja masentunut mieliala ja unettomuuden vuoksi myös huomattavaa väsyneisyyttä päivisin. Eli vaikka oloni oli jo huomattavasti parempi mitä sairasloman alussa, niin minusta piti tehdä masentunut ja ahdistunut että sain Kelalta sen mikä minulle kuuluikin.

Välillä vähän ihmetyttää nää touhut.

Sairaslomani aikana tutkitaan kunnallisen puolella myös jaloissani ollutta pitkäaikaista ihottumaa joka pahenee talvisin. Siitä otettiin koepala kun lääkäri ei osannut sanoa onko se Psoriasista mitä on meillä suvussa vai punajäkälää. Ei ollut onneksi kumpaakaan ja kortisonilla se lopulta talttui siedettävään kuntoon. Ja koska oltiin menossa kohti kesää niin sitä ei enempää tutkittu kun kesällä se hävisi kokonaan.

Neuloin tosi paljon sairaslomallani. Se oli mukavaa, kun huomasin että osasin viellä kaiken mitä olin joskus nuorena oppinut. Minulla oli semmoinen kymmenen vuoden tauko noissa käsitöissä. Tarve neuloa ja tehdä käsillä tuli tosi voimakkaana takaisin.

Keksin myös sairaslomani aikana että voisin mennä vihdoin ja viimein autokouluun. Osittain myös siksi kun pikkusiskoni oli sen juuri saanut käytyä. Miksipä en minäkin voisi siitä selvitä. Autokoulu ja autolla ajaminen oli ollut minulle aikaisemmin isoja pelon aiheita. Kuvittelin että en opi ajamaan ja että tuon vaan onnettomuuksia teille. Siispä eikun vaan ilmoittautumaan. 

Huhtikuun lopussa palaan töihin, samoihin aikoihin joudun taas aloittamaan allergialääkkeiden käytön siitepölyjen takia. Kevät ja alkukesä sujuu ihan kivasti töissä ja autokoulussa. Mitä nyt pientä jännitystä ekalla ajotunnilla. Ensinnäkin myöhästyn siltä tunnilta 5 minuuttia, kun pelottaa niin paljon etten pääse kotonta lähtemään ajoissa. Mutta suuri pelko voitetaan ja ratista tartutaan kiinni ekaa kertaa elämässä. Kun sitten tärinältä ja jännitykseltä toivun, niin on kyllä voittaja olo. Suvin 30.v autoiluneitsyys meni. 

Kesäkuun lopussa on inssi ja se ei mene läpi, tulee kuukauden tauko kun autokoulun porukka on lomalla. Minun kohdallani tauko teki hyvää, vaikka luulin ensin että unohdan kaiken mutta jotenkin päässäni tapahtui oppimista kun en ajatellut koko ajamista vähään aikaan.

Huomaan että olenkin ihan kykeneväinen oppimaan uusia asioita. Ja halu oppia uutta kasvaa vaan lisää.

Kesäkuussa käyn lääkärissä, koska kasvojen, käsien ja rintakehän punoitus tulee töissä ja pahenee loppuviikkoa kohti mentäessä. Epäillään että pahvipoly aiheuttaisi sen. Allergialääkkeistä ei ole apua. Mietitään voisiko töitäni järjestää vähäksi aikaa niin että en olisi tekemisissä pahvilaatikoiden kanssa. Se ei oikein onnistu ja olen välillä lomallakin niin asia jää sen kummemmin tutkimatta.