Mielenhallinta koetuksella.

Tilin saldo näyttää 1,45€ ja laskuja on pino odottamassa. Osassa on eräpäivä jo mennyt ja osassa just tulossa. Lähiaikojen yllättävät menot ovat romuttaneet jo muutenkin epävakaan taloudellisen tilanteeni. Uusi ilmanpuhdistin ja auton hajoaminen koettelee. 

Välillä paniikki selviytymisestä yrittää hiipiä mieleeni ja onkin aina aikamoinen tekeminen että pystyn sen torjumaan. Yritän sulkea mielestäni pois sen asian että kaikki kaatuu ja en selviä. Nämä ajatukset yritän korvata sillä että asiat tulee järjestymään ja oloni kohenemaan.

Tähän kuluu paljon energiaa mutta onneksi olen vuosien saatossa pystynyt opettelemaan mieleni hallintaa. Tai oikeastaan pakostikkin joutunut oppimaan noitten homeiden kanssa tekemisissä ollessani. 

On ollut pakko kuunnella tuntemuksia joita keho välittää ja yrittää toimia sitten sen mukaan mitä se viestittää tekemään. Mitä nopeammin tekee ratkaisut ja asiat niin sitä parempi. 

Uskon että paras tapa minulle selviytyä on se että en jää jaarittelemaan ja puhumaan oireistani. Vaan kun niitä tulee niin tiedostan ne ja toimin sitten pikaisesti sen mukaan että oloni kohenee. 

Eli TIEDOSTAN, TOIMIN, UNOHDAN JA JATKAN ETEENPÄIN.

En jää vatvomaan asiaa, enkä myöskään pelkää tehdä tai elää tulevaa.

Kun apu on ollut vähissä tai sitä ei ole saanut ollenkaan niin suurin apu löytyy kumminkin omasta mielestä. Sen kun pitää kasassa vaikeinakin aikoina, niin uskon että asiat tulee järjestymään.

Pitää vaan jaksaa nähdä itsensä terveenä, kauniina, onnellisena, varakkaana ja hyvin voivana.

Jokaiselle löytyy varmasti keinot työskennellä mielensä kanssa. Ei välttämättä helppoa alkuun, mutta kyllä varmasti palkitsee jossakin vaiheessa.

Nyt laitetaan piste tälle ankeudelle.

On tullut mietittyä tätä seitsemän vuoden taivalta tässä viime aikoina tosi paljon. 

On tullut välillä ryvettyä oikein kunnolla pohjalla kun en ole enää muuta osannut tehdä.

Olen vain sivusta katsellut kun kavereiden elämät menee eteennpäin. He löytävät puolison, tekevät lapsia, etenevät urallansa. Toisin kuin minä joka vain olen pyörinyt tämän home asian ympärillä. 

Mutta olen huomannut että tuo ei ole koko totuus minun elämästäni. Itseasiassa olen tehnyt ja saanut paljonkin erilaisia asioita.

Olen voittanut yhden suurista peloistani ja uskaltautunut auton rattiin ja saanut jopa ajokortin.

Olen jättänyt vakituisen työpaikan ja muuttanut toiseen kaupunkiin. 

Olen opiskellut itselleni uuden ammatin ja melkein toisenkin.

Olen kirjoittanut tätä blogia auttaakseni kohtalotovereita ja että tämä asia tulisi enemmän ihmisten tietoisuuteen.

Olen oppinut arvostamaan ja rakastamaan itseäni. Olen myös oppinut kuuntelemaan vaistojani ja sisäistä ääntä ja sitä mitä sillä on kerrottavana minulle. Opettelen noudattamaan sen viestejä. Siihen tosin tarvitsen rohkeutta lisää. Mutta tulevaisuus varmasti suo sitä minulle. Näistä asioista olen todella kiitollinen. 

Onneksi olen saanut rohkeutta elää ja olla juuri sellainen kuin olen. Ei ole yhtään ikävä sitä nuorta epävarmaa, arkaa, pelokasta Suvia. Nykyisin nuo piirteet on vaihtuneet itsevarmuuteen, rohkeuteen ja uteliaisuuteen.

Matkan varrella olen menettänyt ihmisiä ympäriltäni. Muutamia sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Toivon että he jonakin päivänä ymmärtävät sen että en ole voinut roikottaa heitä mukanani tuhlaamassa vähiä energioitani. En näe mitään syytä olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka pahoittavat mieleni kerta toisensa jälkeen. 

Toisaalta nämä ihmiset ovat toimineet tietynlaisena varoittavana esimerkkinä siitä millaiseksi en itse halua koskaan tulla. Kiitos siitä heille. 

Mutta jos on porukkaa karsiutunut niin olen kyllä saanut tilalle mahtavia uusia ihmisiä. Ja siitä olen tosi kiitollinen. 

Olen myös kiitollinen niistä ketkä on jaksaneet minua nämä vuodet. En välttämättä ole ollut helpointa seuraa. 

Luulen että tämä paini näiden ongelmien kanssa on saanut minut ajattelemaan niin että missä nousee homeinen seinä vastaan niin se ei ole tarkoitettu minulle. 

Välillä vaan on tullut uiskenneltua niin syvissä vesissä että on ollut vaikeaa seurata omia tuntemuksia ja itsepäisyydellä saattaa olla myös osuutta asiaan negatiivisessa mielessä.

Toivon että tulevaisuus johdattaa minut oman perheen pariin, mielekkääseen työhön ja terveeseen elämään. 

Huulluuta tämä elämä!!

Yli kolmisen kuukautta odoteltuani rupesin soittelemaan ja kyselemään missähän vaiheessa jonoa lääkärille mahtaisin olla. Sain kuulla että menisi viellä aikaa ja että saattaa kesälomatkin jo tulla vastaan. Mainitsin funktionaalisen lääketieteen lääkärin suosittelemista kokeista mitkä olisi hyvä saada otettua koska terveydentilani ei ollut ainakaan mennyt parempaan suuntaan. Lupasivat yrittää järjestää ajan ennen kesälomaa. Pääsinkin jo seuraavana päivänä lääkäriin.

Lääkäriin olisi päässyt nopeamminkin mutta kun minulle suositeltiin kyseistä Kiteeläisten paljon ylistämää lääkäriä työttömienterveydenhoitajalla käydessäni. Ajattelin että kuunnellaan neuvoja ja mennään sitten tälle lääkärille. Näin jälkikäteen voi todeta suureksi virheeksi!

Koko vastaanottokäynti on kyllä suuri vitsi. Tällä käynnillä pitäisi kartoittaa työkykyäni ja mahdollista kuntouttamista. Työkkärin ohjaajan kanssa olin allekirjoittanut nipun lupia että minun paperit saadaan minua hoitavilta tahoilta tälle kyseiselle lääkärikäynnille. Osa näistä oli tullut ja olin ne jo itsekkin nähnyt työkkärissä käydessäni. vain Joensuusta yksityiseltä paperini puuttui. Paperini ei kumminkaan olleet kulkeutuneet lääkärille asti vaikka tässä oli ollut monta kuukautta aikaa ja ne oli tätä varten haalittu ympäri suomea. Lääkäri vain esitteli jotain minun lapsuusajan papereita mitkä sieltä löytyi. Nää oli noin 25 vuotta vanhoja.
Olin tulostanut oirelistani täältä blogista mukaani sinne, mutta muistaakseni lääkäri ei edes sitä vilkaissut.
Kerron kovista pääkivuistani ja että ne ovat muuttuneet viime vuosien saatossa. Tähänkään ei oikein tule ymmärrystä.
Homeisiin liittyen lääkäri sanoo että ei voi tehdä mitään kun ei ole diagnoosinumeroa millä hoitaa asiaa.
Jotenkin meidän keskustelu ajautuu lapsen tekemiseen ja parisuhteeseen kun kerron että minulla ei oikein ole ihmisiä ympärillä jotka auttaisivat ja kun on vaikeaa saada apua ja ymmärrystä mistään. Lääkärin mielestä minulla on viellä vuosia aikaa saada lapsi, mietin vaan mitä järkeä siinä olisi kun ei ole edes asuntoa saati toimeentuloa. Tähän olisi ratkaisuna kuulemma se mies. Toteaa myös sen että ei pitäisi olla ulkoisesta olemuksesta kiinni tuo miehen saaminen ja että kukaan ei kotoa tule hakemaan. Tajusin vasta myöhemmin miten asiatonta käytöstä tuo oli lääkäriltä. Sitä paitsi on aika vaikeaa löytää ketään kuka ei säikähtäisi tätä minun tilannetta. Aika harva haluaa ruveta tämmöisen ongelmatapauksen kanssa mitään yrittämään.
Pyysin niitä toisen lääkärin määräämiä kokeita otettavaksi ja siihen onneksi suostui. Ainut hyvä asia mitä tuosta lääkärikäynnistä jäi käteen.
Funktionaalisen lääketieteen lääkäri oli sanonut minulle että häneen voisi olla tämä terveyskeskuslääkäri yhteydessä jos vaan on tarvista kun mietitään miten minua kannattaisi hoitaa tai on jo hoidettu.


Kun lääkäri soittaa koetuloksista niin puhun viellä tai oikeastaan itken puhelimeen noistä pääkivuista ja niiden kovuudesta. Vasta sitten se ottaa tosissaan minut ja sanoo että hyvähän se olisi pää kuvata edes kerran elämässä jos noin kovia kipuja on. Neuvoo varaamaan hänelle uuden ajan, koska hänen pitää tutkia minut ennen kuin voi laittaa lähetteen neurologille. Vaaraamani aika menee lääkärin kesäloman takia taas monen viikon päähän.

Tällä välin toimitan koetulokset toiselle lääkärille ja hänen kanssaan mietitään lisäkokeiden ottamista jotka lähetetään saksaan tutkittaviksi. Lääkäri haluaa selvittää mykoplasmaa ja borrelioosia lisää. Ne ovat kumminkin kalliita kokeita ja joudun miettimään mistä rahat. Lääkärin kanssa puhutaan siitä että jos hän kirjoittaa sossuun lausunnon niin sieltä voisi yrittää saada.

Päästyäni lääkärille joka laittaa lähetteen neurologille puhun näistä kalliista kokeista ja siitä että aion ne teettää saadakseni apua ja selvyyttä asioihin kun en sitä kunnalliselta puolelta kerta saa. Myöhemmin saan kuulla että kyseinen lääkäri on mukana sellaisessa toiminnassa missä päätetään sosiaalietuuksista. En ole tämän jälkeen saanut mitään apua sossusta lääkkeisiin mihin olen pyytänyt apua. Jotenkin vain on semmoinen olo että miun taustaa ja tilannetta ei oteta siellä ollenkaan huomioon. Joka kerta tulee hylätty päätös ja syy on se että miun tulot ylittää tietyt rajat. Miun tulot ylittää ne sen takia kun minulla ei asunnottomuuden takia ole asumiskustannuksia.
Majailen edelleen veljeni luona ja korvaan asumistani hänelle maksamalla ja tekemällä ruuat. Mutta kun tätä en pysty todistamaan sosiaalitoimistolle niin sitä ei mitenkään huomioida.
Yhden hakemuksen yhteydessä pyysin tapaamista sosiaaliohjaajan kanssa että voisin paikanpäällä kertoa tilanteestani. Reilun viikon päästäkään kun ei yhteydenottoa kuulunut niin soitin sinne ja kyselin oliko minulle aikaa. Kertoivat että oli ollut eilen ja että en ollut saapunut paikalle. Minä en missään vaiheessa ollut saanut mitään tietoa kyseisestä ajasta. En puhelimitse enkä kirjeellä. Tämän takia hakemukseni päätös oli kielteinen.
Varataan uusi aika ja menen keskustelemaan asiasta. Mainitsen siitä että en ikinään saanut mitään tietoa siitä että minulle oli varattu aika. vastaukseksi saan että onhan se voinut vaikka jäädä postittamatta se aika tai sit posti ei ole löytänyt perille. Kaikenlaista selittelyä ja jää vähän sellainen olo että mitään aikaa ei ole ollutkaan.
Käynnilläni kerron taas tilanteeni ja kuinka kauan sitä on jatkunut. Kerron asunnottomuuteni ja asunnon etsimis kokemukset. Kerron että olen myös hoidattanut itseäni yksityisellä lääkärillä koska olen sieltä saanut apua mitä en ole julkiselta saanut. Kyselen olisiko mahdollista saada avustusta lisäravinteisiin jos niihin olisi lääkärin määräämä resepti. Sosiaalityöntekijä kuuntelee ja lupaa laittaa asiani eteenpäin asiasta päättävälle taholle.
Kun saan päätöksen postitse niin kielteinenhän se on ja valmistelijana, päättäjänä ja lähettäjänä on sama ihminen jonka luona kävin. On aika nöyryyttävää kun minulle kumminkin jäi vähän semmoinen olo että edes pikkasen kuunneltiin ja että saattaisi  ehkä saada apua lääkekustannuksiin. Päätöksessä ei mainita millään lailla lisäravinnereseptejä ja sitä saisiko niihen mitään apua. En ole muuhun pyytänyt apua kuin lääkkeisiin, ruokaan ja lääkärissäkäyntikuluihin. En käytä alkoholia enkä polta tupakkaa mihin rahani menisivät vaan ne kaikki menee itseni hoitamiseen että saisin taas työkunnon takaisin.

Samoihin aikoihin vuokrasin asunnon jonka kuvittelin olevan minulle hyvä. Ekoiksi öiksi en vienyt kuin patjan, petivaatteet, välttämättömät tavarat ja ilmanpuhdistimen. Jo ekan yön jälkeen koen että asunto ei ole hyvä minulle millään lailla, mutta kokeilen viellä toisen yön. Yöt menee pyöriessä ja kouristellessa. Kylmähiki valuu ja ei pysty nukkumaan ollenkaan. Parvekkeen ovi on pakko pitää auki että saan raitistailmaa ja koska on syksy niin ei ole kovinkaan lämmin nukkua.
Aamulla on ihan känninen olo. Huimaa, särkee päähän, oksettaa, tasapaino on huono ja kun menen vessaan niin iso hätä sattuu todella kovasti mahaan. Kun nousen pöntöltä niin koko vessanpönttö on aivan veressä. Muutenkin kun on herkkä olo niin säikähdän että mitä minulle tapahtuu. Varaan lääkärille ajan ja pääsen sinne iltapäivästä. Sama lääkäri mikä on hoitanut minua aiemminkin. Saan kuulla että vuoto johtuu vain vuotavasta peräpukamasta. Kerron lääkärille myös asuntokokeilustani ja pyydän häntä kirjaamaan oireeni ylös ihan vaan tulevaisuutta varten. Siellä ollessani hän ei kirjoita mitään ylös eikä ota minun muistiinpanolappua vastaan. Pitäisikin pyytää omat paperit nähtäville terveyskeskuksesta onko niissä mitään mainintaa noista asioista.
Asunnon vuokrasopimuksen sain purettua suht kivuttomasti ja uusi vuokralainen löytyi tilalle niin en joutunut maksamaan enää seuraavan kuun vuokraa.
Vaikka kerroin näistäkin koettelemuksista sosiaalitoimistossa niin ei näköjään millään vastoinkäymisillä ole mitään vaikutusta avun saantiin.

Funktionaalisen lääkärin vastaanotolla mietittiin hoitoa minulle saksan verikokeiden pohjalta. Päätettiin yrittää hoitaa mykoplasmaa joka todennäköisesti elimistössäni jyllää. Saksan kokeissa näkyi myös että olen joskus sairastanut borrelioosin mikä ei kumminkaan näkynyt suomessa otetuissa kokeissa koska ne eivät olleet niin tarkkoja.
Saksan kokeista selvisi myös että valkosolujen jotkut arvot on niin sanotusti harmaalla alueella viitearvoihin nähden. En muista enää mitkä arvot ne oli ja muistiinpanot on kadoksissa. Mutta kumminkin se tarkoitti sitä että elimistössäni ei ole kaikki kunnossa kun se joutuu puollustautumaan jotakin haittaa vastaan. Eli mykoplasmaa oletettavasti tässä tapauksessa.
Hoitoa mietittäessä ei viellä lähetä syömään hevoskuuria antibiootteja koska se saattaisi huonontaa minun immuunipuollustusjärjestelmää.
Vaan ruokavaliolla ja terveillä elämäntavoilla. Pitäisi skarpata siinä ettei syö sokeria, viljoja ja maitotuotteita koska ne vaan ruokkii mykoplasmaa. Lisäksi olisi luontaistuotteita mitkä tukisi immuunivastetta.
Sain myös Natreksonia 4,5mg kokeiltavaksi.
Kroonisenväsymysoireyhtymä epäilyn takia saan lähetteen Joensuuhun sisätautien poliklinikalle.
Olen yritänyt syödä ohjeiden mukaan, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Lisäravinteisiin ja luontaistuotteisiin ei ole ollut varaa. Naltreksonia olen kokeillut ja luulen että se on helpottanut aivosumuun, koska tuntuu että pystyn hieman selkeämmin ajattelemaan.

Joensuusta tuli infektiopuolelta kutsu lääkärille ja ennen sitä piti käydä omassa terveyskeskuksessa verikokeissa. 21 putkee nappasivat ja olikin odottava olo et jotain selviis ja sais apuu.
Lääkärin vastaanotolla lääkäri oikeastaan vaan toteaa et kaikki on oikeestaan kunnossa ja että jotkut allergia vasta-aineet on koholla mutta se on miun taustan huomioon ottaen ihan ymmärrettävää. turhaan sitä kroonistaväsymysoireyhtymää käydään sen enempää tutkimaan tai dioknosoimaan kun ei kela kumminkaan siihen millään lailla ota hyväksyvää kantaa. Ja viittasi myös siihen ettei eläkettä myönnetä kyseisen sairauden takia. Jännä juttu sinänsä kun mie en oo millekkään eläkkeelle haluamassakaan vaan saada itteni työkuntoon. Suomalaisessa sairaanhoidossa näköjään oletetaan että kaikki on heti eläkkeelle haluamassa jos on terveyden kanssa ongelmia.
Käski vaan vältellä homeisia paikkoja. Helpommin sanottu kuin tehty miun kohdalla.
Sain sieltä kumminkin sellaisen lausunnon että työkkäri ei ohjaisi minua sellaisiin työpaikkoihin missä on epäpuhdas sisäilma ja että se ei tietoisesti altistaisi minua sisäilman mukanaan tuomille terveyshaitoille.
Sain myös keuhkokuume rokotteen kun lääkäri halusi viellä tarkistaa vasta-aineiden muodostumista. Näitä tuloksia ei ole viellä tullut.

 Neurologin vastaanotolla myös kävin ja laittoi aivojen magneettikuviin. Kolme kuukautta sai taas odotella niihin pääsyä. kävin niissä ja lääkäri ottaa sit yhteyttä jos on aihetta ottaa yhteyttä.
Sain myös pari uutta reseptiä kokeiltavaksi migreeniin. Ei ole viellä ollut rahaa ostaa niitä.
Puhuttiin myös taas mahdollisesta migreenin estolääkityksen aloittamisesta sitten kun kaikki meneillään olevat tutkimukset on hoidettu. Edelleenkään se ei tunnu minusta hyvälle ajatukselle ja sitä paitsi ei minulla ole siihen varaakaan.
Tämäkään lääkäri ei noteeraa millään lailla sitä kun kerron että sisäilmaltaan huonoilla paikoilla on ihan selvä yhteys päänsärkyihin.

Vuoden alusta tein vuokrasopimuksen veljeni kanssa, mutta nyt hän haluaa sen irtisanoa eli olen taas kohta koditon.
Toisaalta tää rakennus ei ole aivan terve ja talvi sisätiloissa on saanut taas kulmakarvat ja ripset harvenemaan kovaa vauhtia. Ja muitakin oireita on. :(

Lisää stressin aihetta, mutta yritän vaan elää mahdollisimman vähän stressaamatta mieltäni että pysyis joten kuten järjissään.

Hyvää kevättä kaikille!

Uusi alku Itä-suomessa onkin osoittautunut ongelmissa syvemmälle vajoamista.

Edelleen koditon, työtön ja terveys menee vaan huonompaan suuntaan. 

Työkkärissä keskusteltuani tästä minun tilanteesta ne ehdotti TYP-palvelua. Koska olen vaikeasti työllistyvä. Siinä on mukana työkkari, kela ja sosiaalitoimisto. Kiteen työkkäri sijaitsee sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa ja sovittiin että minä asioin toisessa rakennuksessa missä on myöskin työkkärin työntekijä joka on altistunut pahasti sisäilmaongelmille.

Sain ajan työttömien terveydenhoitajalle. Sitä aikaa sain odotella kuukauden. Terveydenhoitajan vastaanotolla käsiteltävät asiat olisi voinut melkeinpä hoitaa puhelimessa, paitsi ehkä verenpaineen mittausta. Päätettiin että menen lääkärille. No sitä tässä nyt olen odotellut taas vajaan kolme kuukautta.

Koska tällä hetkellä ei ole rahaa mennä hoidattamaan itseään Antioksidanttiklinikalle niin kysyin puhelimitse lääkäriltäni mitä kokeita minun kannattaisi pyytää terveyskeskuksessa otettavaksi. Sain pitkän listan mitä kannattaisi tutkia, nyt vaan toivon että terveyskeskuslääkäri on yhteistyökykyinen / haluinen minun kanssa.
Listalla on esim. S-korsol, TSH, T4V, D1,25, keuhkoklamydia, mykoplasma, ferritiini, b12.

Olen yrittänyt etsiä asuntoa kokeilemalla erilaisa puurakenteisia mökkejä. Muutamaa olen käynyt nuuhkimassa ja yhdestä tein jo vuokrasopimuksenkin. Olin siellä 2 vuorokautta ja sain todeata että umpihomeessa on. Menin todella huonoon kuntoon koska sain siellä ihan hirveän päänsäryn ja pahoinvoinnin.
Poistuessani sieltä tajusin vaatteitani ja hiuksiani haistellessa että homeessahan se on. Minulla oli siitä paikasta aluksi tosi hyvä fiilis ja olin jo innoissani että nythän tää elämä ja asuminen alkaa järjestäytymään. Oli aika kova takaisku taas kerran. Just nyt ei oikein jaksaisi mitään kavereiden kotoilu ja omien kotien ylistys juttuja kuunnella kun itsellä ei onnistu edes löytää kotia saati sitten voimia tehdä siitä itselleen koti. Tuossakin asumis kokeilussa menetin puolen kuun vuokran ja voin kertoo että sille rahalle olis kyllä ollu käyttöä ruokakaupan kassalla.
Vähän pelotti myös ottaa vuokranantajaan yhteyttä asian tiimoilta, kun olen ennenkin saanut kokea huonoa kohtelua tämmöisten asioiden tiimoilta. No arvatahan saattaa että asenne on se ettei siellä ainakaan hometta ole. Ollaan mukamas varmoja asiasta vaikka ei olla henkilökohtaisesti edes joka nurkkaa remontoitu itse että olis päässy näkemään mitä rakenteista löytyy. Huomasin kyllä että tyyppi puhui itsensä pussiin mutta en jaksanut alkaa kinaamaan aiheesta vaan halusin mahdollisimman äkkiä eroon koko hommasta. Vituttaa vaan ihmisten tietämättömyys ja vastuun pakoilu näissä asioissa.

Hengitysliitto haki kokemusasiantuntijakoulutukseen ihmisiä ja minä laitoin hakemuksen menemään. En tullut valituksi. Oisin oikeasti halunnut mukaan koulutukseen. Mielestäni minulle on  jo tässä kertynyt aika paljon kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa tämän homehelvettini aikana. Ja haluaisin auttaa ja jakaa tietoani siitä mistä minulle on ollut apua.

En olis muuttanut Helsingistä pois jos oisin arvannut sen että siitä muutosta ei ole mitään hyötyä. Hirvee ikävä sinne takaisin ja jos miun rahatilanne yllättäen korjaantuisi tai saisin jostakin muutaman toiminta tonnin niin läksisin sinne takaisin välittömästi. Välillä mietin mikä helvetin tarkoitus tällä kaikella oikein on? Miks tää menee vaan pahemmaksi koko ajan? Miekin haluaisin elää ainakin melkein normaalia elämää. Miekin haluaisin ehkä perheen. Haluaisin tehdä kutsumusammattiani mihin olen itseni opiskellut. Haluaisin hengittää sellaista ilmaa mikä ei sairastuttaisi minua enää yhtään enempää. Haluaisin ymmärrystä kanssaihmisiltä.
Onko nää liian kovia vaatimuksia? Mielestäni ei ottaen huomioon sen mitä olen tehnyt niiden eteen että ne saavuttaisin.

Sit viellä se että aattelin kasvattaa itselleni tänä kesänä kasvimaassa terveellistä ruokaa niin eihän tuolla savimaassa ja pakkasessa mikään kasva! Alkaa riittämään taas tää yrittäminen.

Aina yritän jotain positiivista puolta keksiä asioista, mutta nyt ei kyllä irtoo yhtään.

Helpotusta oireisiini.

Oon tässä aatellu että olisi varmaan hyvä kirjoitella lisääkin noista oireista. Miten ne ilmenee ja

mistä olen saanut niihin apua.

-Yskä -> Yskä seuraa yleensä aina oleiltuani huonoissa rakennuksissa. Luulen kumminkin että antihistamiinin jatkuva käyttö hillitsee yskimistä. -> Paras apu on vältellä homeisia rakennuksia.

-Limannousu -> Jo pienikin aika homeisessa rakennuksessa saa liman liikkumaan. Suuhun tulee hetkessä ylimääräinen limakerros myös nielu ja ontelot tuntuvat täyttyvän limasta. -> Tässäkin paras apu on vältellä homeisia rakennuksia.

-Hengenahdistus -> Hengitys vaikeutuu selvästi väärissä paikoissa. Nykyisin myös siitepölyaikana. -> Poistuminen homeisista tiloista helpottaa.

-Kipu hengitysteissä ja rinnassa -> Pistävät ja vihlovat kiputuntemukset silloin kun oleilee tai on oleillut homeisissa rakennuksissa. -> Homeisten paikkojen välttely ja poistuminen niistä.

-Nenän ärsytys (limakalvot todella pahasti ärtyneet. Hengitys nenän kautta kivuliasta) -> Välillä nenän kautta hengittäminen sattuu ja vihloo onteloita niin paljon että on mahdotonta hengittää nenän kautta. Limakalvot ovat kuivuneet todella huonoon kuntoon jatkuvan antihistamiinin syönnin tautta. Tämän takia joudun hengittämään suun kautta ja siinä on sitten joskus hyperventilaatio oireita.-> Välttelen hengästymistä pahimpina aikoina, koska jos hengitän suun kautta niin haukon liikaa happea ja siitä seurauksena päänsärky, huono olo ja voimien menetys. Yritän kostuttaa nenän limakalvoja kylmäpuristetulla kookosöljyllä.

-Tukkoisuus -> Homeisissa rakennuksissa tukkoisuus ilmenee heti ja myös siitepölykausi eli koko kevat,kesä ja syksy lisää tukkoisuutta. -> Jatkuva antihistamiinin syöminen on välttämätöntä ja homeisten rakennusten välttely.

-Nuha -> Homeisissa rakennuksissa nuha ilmenee heti ja myös siitepölykausi eli koko kevat,kesä ja syksy lisää nuhaa. -> Jatkuva antihistamiinin syöminen on välttämätöntä ja homeisten rakennusten välttely. Ilman antihistamiinia nenäni valuttaisi juoksevaa kirkasta räkää tauotta aivastusten saattelemana.

-Nenäverenvuoto -> Silloin tällöin kuivien limakalvojen takia. -> Limakalvojen kostutus kookosöljyllä.

-Käheys -> Joissakin rakennuksissa puhe rupeaa kähisemään ja sitten ääni häviää kokonaan. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Kurkun kuivuus -> Joissakin paikoissa kurkkua alkaa kuivamaan todella voimakkaasti, tästä yleensä seuraa äänen käheys ja lopulta puhuminen muuttuu kivuliaaksi ja mahdottomaksi. -> Homeisten paikkojen välttely.

-Äänen menetys -> Joissakin rakennuksissa puhe rupeaa kähisemään ja sitten ääni häviää kokonaan. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Poskionteloiden kirvely -> Poskionteloita käy kirvelemään väärissä rakennuksissa ja myöskin tietokoneella ja ipadilla ollessani. Tietysti myös siitepölyt aiheuttaa kirvelyä. Välillä kirvely ja kipu on aivan sietämätöntä. Kasvoihin koskee todella kovasti ja se vie kaiken huomion muusta elämästä. -> Jatkuva antihistamiinin syönti, homeisten rakennusten välttely ja myös pitkien aikojen välttely tietokoneella ja ipadilla.

-Suukivut -> Välillä ilmenee arkuutta suussa ja kielessä. -> En osaa sanoa mistä johtuu ja mikä avuksi.

-Palan tunne kurkussa ja todella pahan hajuinen hengitys -> Tämä on aika selkee oire nykyisin minulle jos päädyn väärään rakennukseen. Nieleskely ja kakominen lisääntyy kun tuntuu että kurkussa on jotain ylimääräistä. Pitempi oleilu tekee sen että tuntuu kuin kurkussa olisi jotain todella pistävää. Pikkuhiljaa rupeaa hengitys haisemaan todella pahalle ja aamulla herätessä ihan konkreettisesti maistuu home suussa ja jos sattuu röyhtäisemään niin tulee tunne kuin olisi syönyt hometta. Nykyisin pystyn jo ihmisten hengityksen hajusta sanomaan jos joku asuu tai työskentelee samanlaisessa paikassa missä itse olen altistunut. -> Homeisten paikkojen välttely.

-Kuume  / alilämpö -> Joissakin rakennuksissa oleilu aiheuttaa kuumeilua ja jostakin tulee alilämpöä, näiden seurauksena hirveä väsymys. -> Homeisten paikkojen välttely.

-Poikkeuksellinen väsymys -> Väsyttää ja voimat katoaa kropasta. Ajatuskaan ei oikein kulje. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Päänsärky -> Jotkut homeiset rakennukset aiheuttavat todella kovia päänsärkyjä. Mielestäni se ei ole enää sitä samaa migreeniä mistä olen kärsinyt lapsesta asti. Oleilu homeisessa paikassa tekee semmoisen puristavan tunteen päähän ja tuntuu kuin aivot ois ainakin paria numeroa isommat mitä kallo. Joskus päänsärky alkaa heti ja joskus taas seuraavana aamuna. Migreenilääkkeet ja särkylääkkeet tuntuu aika tehottomilta. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Huimaus ja tasapainon huonontuminen -> Tasapaino huononee homeisissa rakennuksissa. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Pahoinvointi -> Myös pahoinvointia ja heikottavaa oloa ilmenee homeisissa rakennuksissa. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Keskittymisvaikeudet -> Keskittymis vaikeudet huomasin kun opiskelin. Teoriatunnilla rupesi keskittyminen herpaantumaan ja ihan muut asiat mielessä pyörimään. Vaati tahdonvoimaa että pysyi pulpetissa ja sai edes jotakin tolkkua kuulemastaan. -> Sisäilmaongelmaisesta koulusta poistuminen.

-Muistihäiriöt -> Välillä tuntuu että ei muista edes eilisen päivän tapahtumia. -> Ratkaisu olisi varmaankin päästä asumaan terveeseen rakennukseen.

-Ärtyneisyys ja kiukunpuuskat -> Välillä tuntuu että ihan pienikin asia saa melkein hermot menemään. Ja saakin. Tälläkin olen huomannut olevan yhteyden siihen missä oleskelen. On pelottavaa huomata minkälaisia piirteitä joku paikka itsessä saa aikaan. -> Huonoksi havaittujen paikkojen välttely.

-Hermostuneisuus (saattaa liittyä lisämunuais ongelmiin)

-Aloitekyvyttömyys (saattaa liittyä lisämunuais ongelmiin)

-Nukahtamisvaikeudet -> Nukahtaminen vaikeaa ja nukahtamisen hetkellä voimakasta säpsähtelyä ja käsien puutumista. -> Antihistamiinin jatkuva käyttö ja homeeton ympäristö.

-Heräily (vissiinkin allergisen nuhan harvinainen oire) -> Aikaisemmin kerroinkin katkonaisesta unesta ja siitähän tää ongelmien selvitys vyyhti oikeastaan on alkanutkin. -> Antihistamiinin voimalla nukun joten kuten, mutta paremmin mitä ilman niitä. Terve rakennus missä asua voisi myös auttaa nukkumaan ilman allergialääkkeitä ja heräilyä.

-Sydämentykytys -> Joissakin rakennuksissa sydän takoo oudosti. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Epänormaali hikoilu / palelu -> Joissakin rakennuksissa tulee voimakasta palelemisen tunnetta. -> Homeisten paikkojen välttely

-Nivelkivut -> Niveliä särkee joissakin rakennuksissa ja niissä oleilun jälkeen. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Lihaskivut -> Lihaksia särkee joissakin rakennksussa ja niissä oleilun jälkeen. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Niskakivut -> Joissakin paikoissa rupeaa niskakipu tulemaan ja niska jäykistymään. Se taphtuu tosi nopeasti. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Kouristelut (varsinkin juuri kun on nukahtamassa) -> Kerran putosin sängystäkin kun kroppaa kouristi niin voimakkaasti. Pudotessani iskin pääni yöpöytään. ->  Antihistamiinin syönti ja homeisten rakennusten välttely.

-Lihasheikkous -> Lihaksista on kadonnut kaikki voimat, eikä oikein pysty mitään fyysistä tekemään eikä harrastamaan. -> En tiedä mistä apua tähän ongelmaan.

-Pistelu -> Ainakin kasvoja ja paljaana olevia ruumiin osia käy pistelemään Homeisissa rakennuksissa. -> Vaatteilla suojautuminen ja poistuminen homeisista paikoista.

-Raajojen puutumiset ja tunnottomuudet -> En ole varma liittyykö homeeseen.

-Kasvojen turvotus ja punaisuus -> Kasvot turpoaa ja punottaa homeisissa rakennuksissa. Mitä pitempään siellä oleilen niin sitä pahemmaksi oireet menee. Kun pääsee pois niin pikkuhiljaa kasvojen iho silenee ja punoitus vähenee. kasvojen muodot tulee taas esiin ja on mukava huomata kuinka kauniilta normaali ja terve iho näyttää. -> Homeisten paikkojen välttely, vitamiinit ja terveellinen ruokavalio.

-Migreeni-> Migreeni laukeaa homeisissa rakennuksissa herkemmin. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Ihottuma -> Erilaisia ihottumia ilmenee. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Mustelmataipumus (Mustelmat tuli reisiin ihan normaalista penestä raapimisesta kutinan yhteydessä, loppui kun pääsin pois todella pahasta paikasta minulle.) -> Suora yhteys mustelmien tulemisella on siinä missä aikaani viettelen. -> Homeisten paikkojen välttely.

-Ihon kutina -> Ihoa käy kutittamaan homeisissa paikoissa. -> Homeisten paikkojen välttely.

-Nesteen kertyminen vartaloon ja varsinkin vyötärölle. -> Homeisissa rakennuksissa oleilu aiheuttaa sen että nestettä kertyy vartaloon ja vyötärölle, vatsa pömpöttää ja Iho on turvoksissa. -> Homeisten rakennusten välttely. Kun pääsee oleilemaan terveeseen rakennukseen niin ensimmäisten vuorokausien aikana joutuu koko ajan käymään vessassa kun nesteet lähtevät poistumaan kropasta. Painoakin tippuu ainakin pari kiloa.

-Paiseet ja paukamat (Ainakin kasvoissa pahoja iho-ongelmia ja märkiviä paiseita.) -> Suora yhteys paiseiden tulemiselle on siinä missä aikaani viettelen. -> Homeisten paikkojen välttely.

-Ihomuutokset -> Luomia ja laikkuja ihossa. -> En tiedä mikä helpotukseksi.

-Silmäoireet (kuivumista, kutinaa ja kirvelyä) -> Osittain antihistamiini kuivattaa silmiä ja osittain homeet. -> Homeisten rakennusten välttely. Silmätipat.

-Näköhäiriöt

-Näon heikkeneminen -> Sain silmälasit ollessani työpaikassa missä olen pahiten homeelle altistunut. -> Homeisten paikkojen välttely.

-Hajuaistin herkistyminen -> Ainakin homeen haistan jo kaukaa.

-Limakalvojen rikkoutuminen (Limakalvot rikkoutuu kaikkialta) -> Limakalvot huonossa kunnossa. -> Homeisten rakennusten välttely, terve ruokavalio, viljat ja maidot pois ruokavaliosta, A-vitamiini.

-Korvaoireet (ihan hirveä kutina, tekis mieli sukkapuikolla kaivaa) -> Suora yhteys korvien kutinalle on siinä missä aikaani viettelen. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Silmäripsien ja kulmakarvojen lähtö (tälläkin olen huomannut olevan yhteyttä missä rakennuksessa aikaani vietän) -> Suora yhteys siihen missä paikoissa aikaani viettelen. -> Homeisten paikkojen välttely.

-Suolistokouristukset (vetää ihan kaksinkerroin pitelemään vatsaa) -> Suora yhteys kouristuksiin on sillä missä paikoissa aikaani viettelen. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Vatsakivut -> Homeiden takia puhjenneiden allergioiden ja yliherkkyyksien takia vatsaan on kipeä. -> Ruokavalio ja homeisista rakennuksista poissa pysyminen.

-Ripuli (kuin olisi suora putki) -> Homeiden takia puhjenneiden allergioiden ja yliherkkyyksien takia vatsaan on kipeä. -> Ruokavalio ja homeisista rakennuksista poissa pysyminen.

-Ruoka-intoleranssit ja allergiat (Monet siitepölyt, huonekasvit, joitakin ruokia) -> Homeiden takia huonontuneen immuunipuollustusjärjestelmän takia paljon allergioita ja yliherkkyyksiä. -> Homeisten rakennusten vältteleminen, ruokavaliosta karsittu ärsyttävär asiat, lisäravinteet tukena. Ärsyttävistä asioista luopuminen.

-Elimistö ei enää siedä viljaa, maitoa eikä sokeria. -> Suolisto huonossa kunnossa. -> Viljojen, sokereiden ja maitotuotteiden vältteleminen. Terveellinen ruokavalio. Ruuansulatusta tukevat lisäravinteet.

-Haavat eivät parane ja veri ei meinaa hyytyä. (Haavat paranevat todella hitaasti väärissä rakennuksissa oltaessa. ) -> Välillä verenvuoto ei meinaa lakata pienestäkään haavasta ja ne paranevat todella hitaasti. Tämänkin ongelman olen huomannut olevan yhteydessä siihen missä oleilen. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Kilpirauhasen toiminnan häiriöt -> Kilpirauhanen oireilee. -> Kilpirauhasta tukevia lisäravinteita ja ravinnerikasta ruokaa. Homeisten rakennusten välttely.

-Lisämunuaisten toiminnan häiriöt -> Lisämunuaiset ei toimi kunnolla. -> Lisämunuaisia tukevat lisäravinteet, terveellinen ruoka, lepo, homeeton ympäristö.

-Poskiontelontulehdukset -> Poskiontelot tulehtuu heti jos oleilee pitempiä aikoja homeisissa rakennuksissa. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Allerginen nuha -> Jatkuva niiskutus ja nuha. Uniongelmat. -> Jatkuva antihistamiinin syönti, homeisten rakennusten välttely.

-Märkäruvet ja huuliherppekset. -> Jatkuvasti tulee märkärupi nenään ja huuliherppes. -> Homeisten rakennusten välttely.

-Kemikaaliyliherkkyyttä (Todennäköisesti)

 Kirjallisuutta mistä olen saanut valtavasti apua noihin suoliston, lisämunuaisten ja kilpirauhasten ongelmiin.

Kaisa Jaakkola: Hormonidieetti, Hormonitasapaino
Paula Heinonen: Vihdoinkin hyvä olo
 
Tänä kesänä minulla on tarkoitus laittaa kasvimaa ja kasvattaa siellä itselleni terveellistä ruokaa ja myöskin kerätä kaikki mahdolliset marjat mitä metsistä löytyy. Olen huomannut että ne auttavat kroppaani taistelussa homeita vastaan.

Vähän juttua oireista ja sairauksista.

Pitkän aikaa on jo ollut mielessä kirjoittaa ja listata oireita mitä on tullut itselle vastaan. Tässä aika kattava listaus mitä kaikkea voi olla http://homepakolaiset.fi/terveyshaitat.html 

Tässä lista mitä itsellä esiintyy, on esiintynyt tai tulee esiintymään jos joutuu väärään ympäristöön.

-Yskä

-Limannousu

-Hengenahdistu

-Kipu hengitysteissä ja rinnassa

-Nenän ärsytys (limakalvot todella pahasti ärtyneet. Hengitys nenän kautta kivuliasta)

-Tukkoisuus

-Nuha

-Nenäverenvuoto

-Käheys

-Kurkun kuivuus

-Äänen menetys

-Poskionteloiden kirvely

-Suukivut

-Palan tunne kurkussa

-Todella pahan hajuinen hengitys

-Kuume  / alilämpö

-Poikkeuksellinen väsymys

-Päänsärky

-Huimausja tasapainon huonontuminen

-Pahoinvointi

-Keskittymisvaikeudet

-Muistihäiriöt

-Ärtyneisuus

-Kiukunpuuskat

-Hermostuneisuus (saattaa liittyä lisämunuais ongelmiin)

-Aloitekyvyttömyys (saattaa liittyä lisämunuais ongelmiin)

-Nukahtamisvaikeudet

-Heräily (vissiinkin allergisen nuhan harvinainen oire)

-Sydämentykytys

-Epänormaali hikoilu / palelu

-Nivelkivut

-Lihaskivut

-Kouristelut (varsinkin juuri kun on nukahtamassa)

-Lihasnykinät

-Lihasheikkous

-Pistelu

-Raajojen puutumiset ja tunnottomuudet

-Kasvojen turvotus ja punaisuus

-Migreeni

-Ihottuma

-Mustelmataipumus (Mustelmat tuli reisiin ihan normaalista penestä raapimisesta kutinan yhteydessä, loppui kun pääsin pois todella pahasta paikasta minulle.)

-Ihon kutina

-Paiseet ja paukamat (Ainakin kasvoissa pahoja iho-ongelmia ja märkiviä paiseita.)

-Ihomuutokset

-Silmäoireet (kuivumista, kutinaa ja kirvelyä)

-Näköhäiriöt

-Näon heikkeneminen 

-Hajuaistin herkistyminen

-Limakalvojen rikkoutuminen (Limakalvot rikkoutuu kaikkialta)

-Korvaoireet (ihan hirveä kutina, tekis mieli sukkapuikolla kaivaa)

-Silmäripsien ja kulmakarvojen lähtö (tälläkin olen huomannut olevan yhteyttä missä rakennuksessa aikaani vietän)

-Suolistokouristukset (vetää ihan kaksinkerroin pitelemään vatsaa)

-Vatsakivut

-Ripuli (kuin olisi suora putki)

-Ruoka-intoleranssit ja allergiat (Monet siitepölyt, huonekasvit, joitakin ruokia)

-Elimistö ei enää siedä viljaa eikä maitoa.

-Haavat eivät parane ja veri ei meinaa hyytyä. (Haavat paranevat todella hitaasti väärissä rakennuksissa oltaessa. )

-Kilpirauhasen toiminnan häiriöt

-Lisämunuaisten toiminnan häiriöt

-Poskiontelontulehdukset

-Allerginen nuha

-Märkäruvet

-Kemikaaliyliherkkyyttä (Todennäköisesti)

 Näitä seurailemalla mie yritän räpiköidä päivästä toiseen ja päästä toivon mukaan puhtaaseen ympäristöön asumaan ettei tilanne enää pahenisi.

Koditon, Työtön, Sairas ja Väsynyt tähän kaikkeen!

Marraskuun lopussa irtisanoin asuntoni ja päätin että keskeyttäisin vuoden vaihteessa toistaiseksi opiskelut. Terveydentilanteen ja taloudellisentilanteen takia tein päätöksen muuttaa Helsingistä Kiteelle. En enää keksinyt muuta ratkaisua. Majailisin ainakin alkuun veljeni luona.

Päätös muutosta ei ollut helppo. Tuntui pahalta lähteä kaupungista missä viihtyi ja missä olisi halunnut elää. Muutos olikin aikamoinen, suomen pääkaupungista pikkukylälle metsän keskelle. Kaikki tutut rutiinit muuttui. Täällä ei kuljeta julkisilla vaan aina täytyy saada jostakin auto lainaan jos aikoo johonkin päästä. Kauppaan on ainakin 16 kilometriä matkaa. Pimeää on joka paikassa. Vaikka miten yritin vakuutella itselleni että muutto on välttämätöntä, niin siltikkin se pelotti ja ahdisti.

Koska loppu aika Helsingissä oli kiireistä ja voimia viepää, niin muutettuani Kiteelle pari ekaa viikkoa meni ihan maatessa. ei jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Ajattelin että lepäillään nyt sitten kunnolla ja että kyllä se tästä olo viellä kohenee.
No ei ole kohentunut! Tuntuu että voimat vaan vähenee vaikka en tee juuri mitään. Tammikuun ajan olen yrittänyt kohottaa kuntoani tekemällä joka päivä pienen kävelylenkin. Kovilla pakkasella ei tuntunut kovinkaan hyvälle noissa poski-ja nenäonteloissa. 
Lisä haastetta oloon toi todennäköisesti alkava kemikaaliyliherkkyys. Ennen muuttoani olin käynyt maalaamassa seinät ja lakkaamassa katon tulevasta maja paikastani. Aamulla herättyäni kasvoni olivat turvoksissa, punaiset ja niitä kirveli. Jotain muutakin tässä talossa on mikä minua ärsyttää.
Sain vähän rahallista avustusta jolla pystyin ostamaan ilmanpuhdistimen ja se on ehkä hieman auttanut makuuhuoneessa puhdistamaan maali höyryjä. mutta koska tämä talo on iso ja puhdistimella on tietyt neliömäärät missä sitä voi käyttää niin en voi käyttää sitä koko talossa. Lisäksi lämmitämme puulla, niin senkään takia sitä ei voi käyttää kaikissa tiloissa.

Ennen muuttoani haaveilin siitä että elämäni lähtee vihdoinkin menemään parempaan suuntaan. Siitä että saisin voimia ja terveyttä takaisin sen verran että pystyisin ruveta rakentamaan itselleni pikku hiljaa parempaa tulevaisuutta. Haaveilin jopa siitä että voisin ruveta tekemään koulutustani vastaavaa työtä ja laittaa omaa yritystä pystyyn. Nyt näyttäisi sille että tässä rakennuksessa se ei tule onnistumaan. Tilaa kyllä olisi mutta minusta tulee voimaton täällä. Taas saan todeta kuinka nämä sisäilmaongelmat tappavat minusta kaiken luovuuden ja rohkeuden. Taas joutuu tekemään kovasti töitä oman mielenhallinnan kanssa. Taas joutuu viimeisillä voimillaan vakuuttelemaan itselleen että ei ole hullu, vaan että kyse on ympäristön aiheuttamasta haitasta.

Luulen että nämä kaikki asiat ovat saaneet minun jo ennenstään oireilevat lisämunuaiset ja kilpirauhasen menemään entistä enemmän sekaisin. Palasin sattumalta lukemaan saamaani materiaalia noista lisämunuaisista ja kilpirauhasesta. Oireet täsmäävät omiini. Noidankehää lisää se että minulla ei ole tuloja millä saisin ostettua tarvitsemiani lisäravinteita ja terveellistä ruokaa. Kun ei ole tuloja niin en pysty hommaamaan itselleni sellaista asuntoa missä pystyisin olemaan. Ja kun viellä sattuu sairastamaan tauteja mitä ei edes tunnusteta suomessa niin johan on meininki aika perseestä.

Pahaa oloa lisää se että oikeasti kuvittelin elämäni kääntyvän parempaan suuntaan. Mutta saankin huomata että ongelmat ovat samat paikka vaan vaihtui.
Välillä havahdun siihen että oma elämäni junnaa vaan tässä samassa homeisessa ongelmassa. Hetkellinen pakokauhu melkein valtaa mielen, kun huomaan että normaali arki mitä suurin osa kavereistani elää on vain vaikeasti tavoitettava haave minulle. Elämä ilman yhteiskunnan tukea sairaana on aikamoista helvettiä. Tässä muutama tarina "hyvinvointi valtiossamme" elävistä ihmisistä. http://homepakolaiset.fi/tarinat.html Ikävä kyllä en ole ainoa.

Sain taas todeta että silmäripseni ovat lakanneet kasvamasta ja harvenevat kovaa vauhtia. Näinhän oli käynyt ennenkin. Vaikka ne on vaan ripset niin minulle se on merkki että en ole terveessä ympäristössä.

Nyt täytyy kokeilla parin muun sukulaisen nurkissa oleilua. Toivon että olo kohenisi hieman.

Homekoulu tielle askeleeni viepi!!

Koulu alkoi ja jo parin tunnin oleskelun jälkeen alkoi päänsärky. Ensin tuntuu että aivot käy turpoamaan päässä ja että pää on niille liian pieni. Sitten loppupäivän koskee kovasti. Ei tunnu samalle migreenille mitä minulla on nuorempana ollut. Kasvot ja rinta lehahtaa myös punaisiksi.
Opintojen ensimmäisinä päivinä etsin itselleni työssäoppimispaikan. Helpommin sanottu kuin tehty. Monen puhelun jälkeen saan vinkin yhdestä paikasta ja otan yhteyttä sinne. Siellä ollaan vähän oltu pettyneitä aikaisempiin harjoittelijoihin ja ovat sitä mieltä etteivät halua ottaa ketään sinne. Mutta muuttavat mieltään kun kuulevat ikäni. Kerrankin vanhuudesta on jotain hyötyä. Saan kuin saankin itseni puhuttua sinne.
Harjoittelupaikka on aivan mahtava ja kuulenkin opettajalta että se on parhaimpia paikkoja tällä alalla.
Opin tosi paljon uutta ja kuvittelinkin jo että nythän nää asiat on kivasti, kunnes tulee syksyn kylmät kelit ja joudutaan pitämään ulko-ovea kiinni. Rakennus jossa työpaikka sijaitsee on noin 10 vuotta sitten rakennettu kerrostalo. Toimitilassa ei kunnolla toimi ilmastointi ja siellä on tämän takia alipaine. Isännöitsiää ei kiinnosta kuulemma hoitaa asiaa kuntoon lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Minulla palaa kaikki samat oireet mitä on aiemminkin ollut. Esim. Päänsärky, huimaus, nesteen kertyminen kroppaan, iho-oireet jne jne.
Olisin saanut jatkaa kyseisessä paikassa ja olisin myös halunnut, koska opin siellä valtavasti asioita.
Tulevaisuudessa olisi saattanut jopa olla tiedossa jotain yhteisiä työkuvioita. Nämä kaikki saan taas unohtaa koska tuo homeinen seinä nousi vastaan.

Löysin uuden paikan mutta olen siellä vain 2-3 päivänä viikossa. koska en kestäisi siellä 5 päivää viikossa. Tarkoitus olisi olla siellä siellä joululomaan saakka.
Nyt täytyisi päättää  lopetanko vai keskeytänkö opiskelut vuoden vaihteessa. Koulu muuttaa vuoden päästä toisiin tiloihin ja voisi olla mahdollista että pystyisin opiskelemaan siellä. Jos keskeytän opiskelut joudun toimeentulotuelle ja voin jatkaa opiskelua vuoden päästä. Jos taas lopetan minusta tulee työtön työnhakija, mutta en pääse enää jatkamaan opiskeluja. Kysyin TE-toimistosta mahdollisesta karenssista tai muusta seuraamuksesta jos eroan koulusta. sen mukaan karenssia ei tule.
Toimeentulotuella on vaikea hoitaa itseään kuntoon, kun ne asiat mitä elimistöni tarvitsee pysyäkseen edes jonkinlaisessa kunnossa ja että se jaksaa taistella pahempaa sairastumista vastaan joudun maksamaan omasta pussista. Niihin kun ei saa avustusta mistään. Puhun nyt elimistöäni tukevista lisäravinteista ja tervellisestä ruuasta.
Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sellaista rakennusta missä pystyisin tekemään töitä. Jos olisi paikka missä työnteko onnistuisi, niin elämäni muuttuisi paljon helpommaksi.

Mitä tämmöisessä tilanteessa pitäisi tehdä? Suomessa kaltaiseni ihmiset tipahtavat sellaiseen väliin mistä ei kukaan enää osaa tai halua etsiä saatikka auttaa heitä.

Olen kysellyt koulusta mitä pitäisi tehdä. ei oikein tule mitään järkevää vastausta mihinkään.
Yritän saada ympäristökeskuksesta mahdollisia tutkimustuloksia koululla tehdyistä tutkimuksista, jotta voisin toimittaa niitä lääkärille jonkinlaista lääkärintodistusta varten, miksi opiskelut ei onnistu. Sekin on aika vaikeaa, koska koululla ei ole omaa lääkäriä tällä hetkellä kuulemma ollenkaan. Kaupungilta aika fiksu veto olla järjestämättä lääkärin palvelua sisäilmaongelmaiseen kouluu. Eipähän käy liian helpoksi oireilevien ihmisten avun saanti.
Itse aion yrittää saada edes jonkinmoista kontaktia lääkäriin iho-ja allergiasairaalan kautta kun olen siellä hoidettavana siedätyshoidon takia. Soitinkin ja kysyin mitä pitäisi tehdä tämmöisessä tilanteessa ja vastaukseksi sain että mitään ei voi tehdä ilman tutkimustuloksia.
Juteltuani koulun henkilökunnan kanssa saan kuulla että mitään hometta ei kuulemma ole löytynyt. Aika jännä juttu koska viime keväänä yksi opettaja vietiin ambulanssilla hoitoon, hänen saatuaan jonkinlaisen kohtauksen. Kyseisen opettajan huoneeseen oli jo aiemmin vuoden aikana ilmestynyt ilmanpuhdistin. Tapauksen jälkeen luokkahuone oli eristetty ja pois käytöstä. Miksi tämmöisiä toimenpiteitä tehdään jos mitään ei olevinaan ole vialla.
Osa opettajista kuulemma oireilee todella pahasti ja he joutuvat jäämään pitkille sairaslomille. Olisi kiva tietää millä diagnoosilla he saavat saikkua. Onko se kenties masennus? sillähän täällä suomessa saa sairasloman varmimmin. Opettajien mukaan osa oppilaista oireilee. Itsekkin pystyn jo näkemään ihmisistä oireiden merkkejä.
Opettajat tuntuvat pelkäävän työpaikkojensa puolesta. Tajuaisivatpa he sen että työ on vain työtä ja terveyden pitäisi mennä sen edelle. Toisaalta ymmärrän heitä liiankin hyvin koska olen itsekkin ollut samojen ongelmien edessä. Mutta kun on jo melkein kaiken menettänyt, niin sillä ei ole enää paskankaan väliä mitä muut ajattelevat tai millä lailla he kohtelevat. Kaikkien näiden koettelemusten myötä kuolemanpelko on poistunut kokonaan, mutta tilalle on tullut pelko siitä että lähdön hetkellä huomaan etten ole tehnyt kaikkea asioiden ja epäkohtien korjaamiseksi. Se ajaa minua eteenpäin ja selvittämään asioita vaikka en saakkaan juuri tukea mistään. Onneksi kumminkin on muutamia ymmärtäväisiä ihmisiä olemassa ja kohtalotovereilta saa myös arvokasta tukea.

Tieto siitä että on oikeassa auttaa myös jaksamaan jatkamaan eteenpäin. Sain taas hienon varmistuksen siitä että olen toiminut oikein, kun olen kuunnellut itseäni.
Olen tehnyt itselleni pientä tutkimusta tässä syksyn aikana. Jätin allergialääkkeet kokonaan pois vaikka tiesin että oloni huononee sen myötä. Tein tämän siksi koska sain kuulla hoitajalta että antihistamiinin jatkuva käyttö kuivattaa silmiä ja myös muut limakalvot kuivuvat. Se selittää silmäongelmat mitä on viimeisen vuoden aikana alkanut olemaan. Ei kun vaan taas uutta lääkettä kehiin eli monta erilaista silmätippaa.
Mutta mitä huomasinkaan kun jätin antihistamiinit pois. Ensinnäkin nukkumiseni on huonontunut ja se on alkanut menemään samanlaiseksi mitä oli silloin muutama vuosi sitten kun en saanut nukuttua yhtenäistä unta. Tervetuloa unihelvetti!
Ihoni oireilee, atooppisuus on lisääntynyt ja rasvaa kuluu paljon enemmän. Nenän tukkoisuus ja hengitysteiden oireet. Toistuva poskiontelontulehdus ja limakalvo oireet. Antibioottien takia saa kai taas sanoa hyvästit suoliston hyville bakteereille. Aivastelua ja nenäverenvuotoa on myös usein. Päänsäryt ja kasvojen säryt ovat myös aika kovia. Korvien kutina on myös tosi ärsyttävää.
Minulla on todettu allerginen nuha joitakin vuosia sitten mutta nuhan aiheuttajasta ei ole tietoa. Eläimille en ole allerginen, pölyäkin siedän, siitepölyille olen allerginen mutta niitä ei ole talvella joten jäljelle jää home-ja hiivasienet. Varmistuksen asialleni sain kun lueskelin hengitysliiton sivuilta allergisen nuhan oireita. http://www.hengitysliitto.fi/Hengityssairaudet/Allerginen%20nuha/SitePages/Default.aspx tässäpä linkkiä sinne. Kuinka oikeassa olinkaan siitä että pystyn nukkumaan yhtenäistä unta vain allergialääkkeiden avulla. Herää vain kysymys kuinka moni suomalainen kärsii samasta asiasta ja yrittää hoitaa nukkumistaan turhaan uni- ja masennuslääkkeillä. Ja niitähän saa naurettavan helposti lääkäreiltä ilman sen kummempia tutkimuksia. Kokemusta nimittäin on. Minuunhan ei tehonnut mikään nukahtamislääke ja tässä siihen selitys.
Nyt ymmärrän taas elämääni pikkasen paremmin.
Mutta mitä seuraavaksi. Vaikka itse tiedänkin mitä tapahtuu niin en silti saa apua mistään.
Edessä vaikeiden päätösten tekoa.

Kesä 2013

Unohdin viimekertaisessa tekstissä mainita siitä että keväällä otin uudestaan yhteyttä ympäristökeskukseen ja pyysin että asuntoni sisäilma tutkittaisiin. No sieltä tuli taas nainen ja teki samat mittailut mitä aiemminkin. Sovittiin että asuntooni tehdään sisäilmantutkimus. Odottelin tietoa milloin tutkimus tehdään, mutta sainkin viestin että sitä ei voida tehdä koska talon ilmanvaihtolaitteita ei ollut viellä säädetty oikeaan asentoon. Niiden rikkoutuminenhan oli huomattu silloin jo syksyllä kun otin ensimmäisen kerran yhteyttä ympäristökeskukseen. Ympäristökeskuksen nainen lupasi pyytää isännöitsijältä selvityksen milloin laitteet toimisivat. Eipä muuten ole tullut minun tietooni viellä tähän päivään mennessä sitä milloin latteitten pitäisi toimia.

Pitääkin taas ruveta kyselemään asiasta.

Toinen asia mistä en muistanut kertoa ja mikä on aika erikoista on se että minulta tippuu ripset silmistä. Huomasin alku talvesta 2012 ripsieni harventuneen. Vuoden vaihteen jälkeen toisessa silmässä oli jo 1senttinetrin kokoinen kalju kohta. Lopetettuani työharjoittelun siinä paikassa missä tuli niitä järkyttäviä päänsärkyjä ja aloitettuani lisäravinteiden käytön ripseni alkoivat kasvaa takaisin.
Mutta kun aloitin keväällä viimeisessä työharjoittelupaikassa, missä myös toipumiseni otti takapakkia niin myös ripset läksivät taas kävelemään. Lopettamiseni jälkeen muutama hassu on kasvanut takaisin.
Eikö tuokin reaktio nyt kerro että jotakin on vialla ja että keho varoittaa vaarasta?
Kirjoitan kaikista oireista ihan oman jutun tulevaisuudessa.

Koulun loputtua minulle tarjottiin oman alan töitä, kahdesta eri paikasta vielläpä. Tällä alalla se on aika hyvin. Toisesta jouduin heti kieltäytymään koska olin ollut siellä työssäoppimassa ja tiesin etten voisi oleilla rakennuksessa montaakaan tuntia peräkkäin. Toiseen menin tekemään muutamia vuoroja, mutta aika pian alkoi tulla hälyttäviä merkkejä kunnon huonomisesta. Joten senkin paikan saa unohtaa.
Kierreltyäni eri rakennuksia, huomaan että en voisi tehdä töitä niissä missään.

Laitoin keväällä hakemuksen kouluun ja aloitan taas opiskelun. Onpahan etes jotakin suunnitelmaa. Tosin minut hyväksyttiin samaan sisäilmaongelmaiseen kouluun mistä juuri valmistuin. Todennäköisesti suoritan tutkintoni työssäoppien.
Tajusin vasta kesällä että missään ei mainita sitä, että suoritin puolet aiemmasta tutkinnostani työssäoppien sisäilmaongelmien vuoksi. Taaskaan ei ole mitään todistusta asiasta. On vain minun sanani asiasta. Nyt kun aloitan koulun niin aion vaatia mustaa valkoiselle ja myöskin sen että kouluterveydenhoitaja ja lääkäri tutkii oireitani.

Kesällä välillä voin paremmin, eli silloin kun en ollut töissä tai asunnollani vaan sukulaisten luona Itä-suomessa. Yleensä Itä-suomen loman ekat päivät meni väsymyksessä mutta sitten alkoi helpottamaan hieman. Kotiin palattuani ja työntekoa koettaessa voimat vähenivät ja väsymys palasi. Työpäivien jälkeen en yleensä kyennyt oikein tekemään enää mitään, istuin vaan sohvatuolissa ja tuijotin telkkaria siitä mitään tajuamatta.
Keväällä olin elätellyt toiveita siitä että voisin tehdä kesän töitä kohentaakseni taloudellista tilannettani. kelan ja sossun rahoilla ei paljon velkoja maksella. Mutta mönkään meni sekin suunnitelma. Olisin halunnut myös jotain omaa juttua ruveta kehittelemään, mutta ei ole ollut voimia siihenkään.
Nyt täytyy ruveta taas nostamaan opintolainaa ja tekemään lisää velkaa itselleen. Töiden tekeminen kun ei näköjään onnistu. Opintotuki ja asumislisä kun kata lähellekkään edes vuokraani.

No katellaan mitä tapahtuu. Nyt pitää ihan oman hyvinvoinnin vuoksi yrittää tätäkin kirjoitella pikkasen tiheempään tahtiin.

Tammikuu 2013 - Kesäkuu 2013

Iho-ja allergiasairaalan määräämissä rasituskokeissa ja hyperventilaatiotestissä kävin tammi- ja helmikuun aikana. Fysioterapeutilla tehty hyperventilaatiotesti osoitti positiivista tulosta, mutta rasituskokeessa taas ei ollut havaittavissa hyperventilaatiota. aika outoa ja minusta tuntuu että toinen testi ei ole paikkansa pitävä.  Kävin joitakin kertoja fysioterapeutilla, mutta en oikeestaan kokenut että siitä olisi ollut suurempaa hyötyä.
Rasituskokeessa ei löytynyt rasitusastmareaktioon viittaavaa. Koska Iho-ja allergiasairaalassa tehdyistä kokeistä ei löytynyt selitystä päänsäryille minua neuvottiin menemään taas terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Siispä aikaa sinne varaamaan. Jonotusta jonotusta.

Helmikuun lopussa pääsin lääkärin vastaanotolle antioksidantti klinikalle. Ennen vastaanottoa piti täyttää lomakkeita ja ottaa ne mukaan lääkäriin. Niiden pohjalta ja minua haastatellen lääkäri määräsi kokeita tehtäväksi. Listallä oli hiiva- ja bakteerianalyysi, lisämunuaisen toiminnan analyysi, erilaisia kilpirauhas arvoja ja iso liuta muita verikokeita. Kerroin että olen rahaton opiskelija ja että olisi hyvä jos pääsisin mahdollisimman pienillä kustannuksilla kokeista. Sovittiin että pyytäisin osan kokeista otettavaksi terveyskeskuksessa kun olin menossa päänsärkyjen takia sinne muutenkin hoidettavaksi. Osa verikokeista otettiin antioksidantti klinikalla koska ne piti lähettää ulkomaille tutkittavaksi. Hiiva- ja bakteerianalyysi otetaan ulosteesta ja lisämunuaisten toiminnan analyysi syljestä. Eli koska niitä ei suomessa tutkita niin minun paska, sylki ja veri lensi Amerikkaan. Ja voin kertoa että itse olisin sinne lentänyt halvemmalla mitä nää eritteet teki. Tuloksia piti odotella kuukauden päivät.

Ennen Amerikan tulosten saapumista minulla oli aika terveyskeskuslääkärille päänsärkyjen takia. Lääkäri tutki ja määräsi sydänfilmiin ja muutamiin labrakokeisiin. lisäksi pyysin antioksidanttiklinikan määräämät kokeet tehtäväksi. Taas tuli lääkärillä ollessa semmoinen olo että se pitää minua ihan hulluna kun kerroin että päänsäryt ovat yhteyksissä tiettyihin rakennuksiin missä oleilen. Tämä oli minulle selvinnyt talven aikana kun minulla oli samaan aikaan kaksi eri työssäoppimispaikkaa. Olin viikon pelkästään toisessa paikassa ensin ja sitten toisessa toisen viikon. Ekan viikon koski joka päivä päähän ja toisella viikolla ei juuri ollenkaan. Aika selkeä ero olotiloissa. Kerroin myös taas sen että päänsäryt alkaa heti jos yrittää jotain liian fyysistä tehdä esim. kiivetä ostosten kanssa kolmanteen kerrokseen. Sen myös sanoin että mielestäni päänsäryt on muuttaneet muotoaan ja välillä niska on tosi oudon tuntuinen ja saattaa mennä ihan yllättäin jumiin.
Lääkärillä ollessani se mittasi minun verenpaineet, jotka olivat vähän koholla. Tästä syystä minun piti seurata pari viikkoa verenpaineita. niissä ei kumminkaan ollut mitään vikaa. Varmaan nousi vaan taas paineet kun sen lääkärin suhtautuminen oli mitä oli.
Sovittiin että varaan soittoajan kuullakseni tulokset. Lääkäri sitten soitti ja kertoi että tuloksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Kävi ehdottelemaan migreenin estolääkitystä, en kyllä ihan lämmennyt ajatukselle koska olin saanut Amerikan tulokset kotiini ja niissä kävi ilmi ettei minun suolistossa elele enää yhtään hyvää maitohappobakteeria. Tämän takia ei jotenkin tehnyt mieli hommata itsellensä enää yhtään kemiallisesti valmistettua lääkettä. Lääkäri mietti sopivaa estolääkettä ja tuli siihen tulokseen että alhaisen pulssini takia minulle ei kävisi estolääkkeet, vissiinkin pitäisi käyttää jotakin verenpainelääkettä mukana. Tässä vaiheessa kerroin sille että ei kiitos enää yhtään ylimääräistä lääkettä ja sanoin palaavani asiaan jos haluaisin lähteä kokeilemaan estolääkettä. Kerroin tämän seuraavalla viikolla antioksidanttiklinikan vastaanotolla lääkärille ja se vaan huvittuneena tokaisi että magnesium ajaa saman asian mitä migreenin estolääkitys ja että kas kummaa kun lääkärit ei siitä ikinään muista mainita.

Hiiva- ja bakteeriviljelmän tuloksista selvisi että suolistostani oli kuollut kaikki hyvät maitohappobakteerit. Onneksi sieltä ei löytynyt hiivojen liikakasvua, tai ainakaan siinä testissä ei niitä havaittu.
Lisämunuaisten toiminnan analyysissä selvisi että niissä on hieman uupumusta.
Kilpirauhaskokeet näyttivät normaaleilta, mutta yksi koe oli unohtunut ottaa ja se päätettiin viellä tehdä.
Muissakaan labrakokeissa ei ollut mitään outoa.

Sain pitkän listan erilaisia lisäravinteita ja vitamiineja millä rupeaisin korjaamaan elimistöäni.
Sain myös ohjeeksi olla noin kuukauden viljattomalla, maidottomalla, sokerittomalla ja hiivattomalla ruokavaliolla. Pitäisi rauhoittaa tilanne mahassa ja suolistossa jotta esim. maitohappobakteerit rupeaisivat taas asettumaan asumaan suolistooni. Kuukauden aikana minulta tippui paino noin 5 kiloa ja turvotus laski pikkuhiljaa. Vatsani ei ollut voinut 10 vuoteen näin hyvin.
Tuo lisämunuaisten uupumus selittää paljon miun oireista mitä on ollut tässä vuosien aikana. Tässä on asiasta kerrottu todella hyvin. http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_karsitko_tietamattasi_lisamunuaisuupumuksesta Koululääketiede ei tunnista kyseistä sairautta ja ihmiset luokitellaan masentuneiksi ja hoitona masennuslääkkeet. Tässä vuosien varrellahan minullekkin yritettiin tyrkyttää masennuslääkkeitä jokaisen lääkärin toimesta. Olen tosi tyytyväinen että en ikinään suostunut niitä käyttämään, koska en tuntenut itseäni masentuneeksi. Kuinka oikeassa olinkaan. Tämä vaan vahvistaa sitä että kannattaa kuunnella itseänsä ja kroppaansa ennenkuin uskoo ja nielee ihan mitä vaan nuo lääkärit keksii ehdottaa. Tosin suomessa hoidetaan näköjään vaiva kuin vaiva masennuslääkkeillä.
Vaikka ei tässä nykytilanteessakaan ole hurraamista niin kammottaa kyllä ajatella sitä miten miun mieli olisi noilla masennuslääkkeillä turrutettu. Oisin vaan yks huonosti voiva suomalainen, ilman mitään kykyä tulkita kroppani tuntemuksia ja kykyä selvittää ja tehdä asioille jotakin. Nyt olen yks huonosti voiva, vastauksia etsivä ja kaikkensa asioiden parantamiseksi tekevä suomalainen. Onneksi näin.
Koululääketiede tunnistaa kyllä addisonin taudin mihin tämä lisämunuaisten uupumus johtaa jossakin vaiheessa. Eli sitä odotellessa. Jännä juttu että pitää mennä tilanteen niin pahaksi ennenkuin saa hoitoa tai apua tai edes ymmärrystä tuosta koulukunnasta.

Kun otettiin tarpeeksi monta koetta kilpirauhasista ja oli asiansa osaava lääkäri niin sieltäkin löytyi hieman vajaatoimintaa. Työterveyshoidon ja terveyskeskuksen kauttahan minulta oli kyllä otettu kilpirauhaskokeita mutta niistä ei ilmennyt mitään poikkeavaa. Sekin tuli nyt selväksi että noista kilpirauhasista voi testata aika montaa eri arvoa. Joten minun kokemuksella ei kannata lähteä uskomaan jos sieltä yksien kokeitten perusteella sanotaan että ei ole mitään vikaa. Nää oli ne arvot mitkä antoi minulle vastauksia T3v / rT3. Täällä asiasta lisää http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/t3-hormonit/#mitenrt3 ja täällä http://fms.fi/kilpirauhasenvajaatoiminnasta/
Lääkäri kertoi että lisämunuaisten ja kilpirauhasten ongelmat ovat yhteyksissä toisiinsa. Kysyin myös että mistä mahtaa johtua semmoinen asia kun ruokailun jälkeen joskus käy päätä särkemään ja voimat katoaa kropasta kokonaa. Lisäksi tulee niin kova väsymys että ei meinaa tolpillaan pysyä. Epäili että voisi johtua vatsahappojen tuotannon vähäisyydestä. Tein vatsahappotestin ja se osoitti tuotannon vähentyneen melkein loppuneen kokonaan. Nyt sitten otan suolahappoa eläinproteiinipitoisella aterialla. Tämäkin vaiva on kuulemma yhteydessä noihin edellisiin.

Uskomatonta mutta olo rupesi pikkuhiljaa muuttumaan parempaan suuntaan, kunnes menin taas uuteen paikkaa työharjoitteluun ja se oli taas kerran huono rakennus minulle. Toipuminen otti takapakkia kun en malttanut olla sieltä poissa sen takia koska se olisi minun tulevan ammatin takia todella hyvä ja mielenkiintoinen työkokemus. Mutta huomasin taas kerran että kaikkein tärkeintä olisi päästä semmoiseen paikkaan missä ei ole hometta. Lääkärikin sanoi että ensimmäinen asia toipumisen kannalta on päästä pois homeisista paikoista. Elimistö ei voi parantua ennen sitä.

Nyt ei ole onneksi enää rahaa tutkia lisää, niin eipähän selviä enää lisää vaivojakaan. Pitää vaan toivoa ettei joku elin ota ja poksahda paskaksi.

Olen löytänyt ihmisiä joiden terveyden homeet ovat tuhonneet tosi pahasti. Jos en tee asioille mitään kohta olen samassa jamassa mitä he ovat. Yhdeltä on pää turvonnut kortisonin käytön seurauksena toisella on silmä pullistunut päästä ja kolmas on jo pyörätuolissa. Näillekkin ihmisille on aika paljon tullut paskaa niskaan suomalaisessa terveydenhuollossa. Olikin aika hyvä päästä puhumaan kokemuksistaan kohtalotovereitten kanssa.

Tuntuu aika uskomattoman pahalta että tämmöisiä asioita ei pystytä suomessa kunnallisessa terveydenhuollossa selvittämään vaan pompotellaan ihmistä lääkäriltä toiselle ja määrätään aivan vääriä lääkkeitä. Yli 6 helvetin vaikeaa vuotta takana. Monta yritystä parantaa elämänlaatua. Pettymyksiä pettymysten perään ja paskaa kohtelua.

Työllistymiseni suurin haaste ja este on löytää rakennus missä voin tehdä töitä. Pitäis saada töitä jotta voisin ostaa tarvittavia asioita toipuakseni taas työkuntoiseksi ja maksaakseni velat joita on kertynyt vähän joka suuntaan tässä kevään aikana. Kaikki kalliit tutkimukset, lääkärireissut ja lisäravinteet kun on joutunut maksamaan itse.

Hiton loistavalle näyttää tulevaisuus, joten joko saa luovuttaa?

Heinäkuu 2012 - Tammikuu 2013

Taas teki kesän lepäily hyvää ja oikein odottelin että koulu taas alkaisi. Opiskeluissa oli tulossa paljon kiinnostavaa ja energiaa vievää toimintaa. Kun kerta opiskelemaan oli ruvettu niin halusin ottaa kaiken mahdollisen opin ja hyödyn siitä. Vaikkakin vähän harmitti se että jouduin toisen vuoden suorittamaan työssäoppien, koska koin että jään jostakin paitsi.
Olin myös kahtena iltana viikosta aikuislukion englannin tunneilla, mutta jouduin lopettamaan niillä käynnin koska en vounut oleilla siinä rakennuksessa missä opetus oli.

Syyslukukauden alku menikin hyvin kunnes käsittämättöman kovat päänsäryt taas alkoivat. Monena aamuna sain herätä päänsärkyyn ja oli rankkaa aloittaa päivä hirmu lääke satsilla. Jotka eivät edes välttämättä auttaneet. Buranaa, Ibusalia, Panadolia, Panacodeja ja migreenilääkettä. Se on aika pelottavaa kun olet jo päivan aikana ottanut 3 x 800mg Buranaa ja 3 pore Panacodia, eikä särky helpota vieläkään.
Päänsärky alkoi myös jos tein vähänkin jotain fyysistä. Esimerkiksi raahasin kauppakassin kotiin kolmanteen kerrokseen tai otin muutaman juoksuaskeleen bussiin keretäkseni. Päätä särki niin kovasti että monesti piti luovuttaa päivä kesken ja lähteä kotiin lepäämään.
Lääkärissä kävin taas valittamassa päänsärystä, mitattiin verenpaine ja kosketettiin etusormella nenään. Kerroin että niskakin on kipeä ja että mielestäni päänsäryt olivat muuttuneet erilaisiksi ja entistä kovemmiksi mitä ne ennen olivat olleet. Kerroin myös siitä että en jaksa oikein kiivetä rappusia kunnolla ja että reisiini käy koskemaan todella kovasti pienenkin kiipeämisen jälkeen. Koska olin jo hoidettavana Iho-ja allergiasairaalassa niin  lääkäri neuvoi ottamaan yhteyttä sen lääkäriin ja selvittämään johtuuko päänsäryt astmasta. Soitin lääkärille ja Sain astmalääkkettä jonka pitäisi kuulemma helpottaa päänsärkyjä jo parissa viikossa. En muista lääkkeen nimeä ja näköjään sairaalasta pyytämistäni minua koskevista papereista puuttuu osa. Kun saan kaikki tiedot niin täydennän tätä.
Päänsäryt eivät kumminkaan helpottaneet. Minulle määrättiin rasituskokeet ja käynti fysioterapeutilla.

Koivun siedätyshoito aloitettiin glusterina eli nopeutetulla kaavalla. Jo toisen pistoksen jälkeen kävi selväksi että olen aivan liian herkkä siihen. Siirryttiin normaaliin kaavaan mutta sekin oli liian rankkaa minulle. Kokeiltiin herkällä kaavalla ja pikkuhiljaa se rupesi toimimaan. Kävin noin kerran viikkoon piikillä ja ne päivät olivat tosi rankkoja. Pistoksen jälkeen tuli hirvittävä väsymys ja kylmä, maha turposi ja toisinaan tuli allerginen reaktio niin että kasvot ja rinta meni punaiseksi. Siedätyspäivinä ei oikein jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Piti vaan lepäillä ilta. Muutaman kuukauden jälkeen oireet onneksi helpottivat.

Loppukesästä otin myös ympäristökeskukseen yhteyttä, koska epäilin asuntoni kuntoa ja sisäilmaa. Olin huomannut että jos oleilen vaikka viikon lomilla koulusta kotonani, niin minua väsytti todella voimakkaasti. En oikein jaksanut tehdä mitään ja teki mieli vaan mennä nukkumaan. Epäilin myös muita oireita.
Jouduin odottelemaan 3 kuukautta koska oli jonoa. Sitten kun sieltä tultiin mittailemaan niin ei löytynyt kosteusvaurioon viittaavaa. Joten ei voitaisi tutkia enempää. Selvisi kumminkin semmoinen asia että talon ilmastointilaite oli ollut rikki ja se oli huomattu siihen aikaan kun rupesin vaatimaan tutkimuksia. Sovittiin että kuulostelen oloani ja palaan asiaan myöhemmin jos oireet eivät helpota ja että ilmastointilaitteet saadaan säädettyä oikein.

Joulua kohti mentäessä voimat väheni ja väsymys vaan lisääntyi.
Harjoittelupäivän jälkeen en illalla enää jaksanut tehdä mitään. Välillä saatoin vaan istuskella ja ihmetellä voimattomuuttani. Kroppani oli taas kerännyt nestettä ja olin turvoksissa kasvoista ja keskivartalosta. Maha oli huonossa kunnossa ja ei oikein kestänyt mitään mitä söin.
Satuin juttelemaan erään opettajan kanssa tilanteesta ja oireistani. Hän kysyi että onko minulta otettu hiivaviljelmää milloinkaan. Ei ole otettu. Soitin terveyskeskukseen että voisiko semmoinen tehdä. Sieltä sain vastaukseksi että niitä tehdään vain todella sairaille ihmisille jotka ovat jo sairaala hoidossa. Ja että se lääketiede mitä siellä edustetaan ei tunnusta hiivasydroomaa. Kerroin tämän opttajalleni ja hän neuvoi minua ottamaan yhteyttä antioksidantti klinikalle.
Varasin sieltä ajan, mutta taas oli jonoa ja joutuisin odottelemaan jonkin aikaa. No siihen oli jo totuttu.

Tammikuu 2012 - Heinäkuu 2012

 Kevättalvi koulussa oli rankkaa aikaa, koska päänsäryt olivat toisinaan todella kovia. Päivät menivät niin että, koulusta päästyäni en illalla enää jaksanut oikein tehdä mitään. Olin aivan voimaton ja en enää saanut mitään ajoiksi kotona.

Meidän luokan sisäilmasta kärsi muutkin oppilaat, oli päänsärkyä, toistuvaa flunssaa, ja suurin osa oli todella väsyneitä loppu päivästä.

Itselläni nuo homeet tuntuisi vaikuttavan myös keskittymiskykyyn. Oli aika vaikeaa välillä kuunnella teoria tunteja.

Kuulemma koulua oli tutkittu, mutta hometta ei ollut, oli sisäilmaongelma. 

Otin itselleni salikortin että voisin kohottaa kuntoani, no aika pian osoittautui että sillä salilla on ihan turha kohottaa yhtään mitään. Aivan kauhea sisäilma. Sain onneksi sopimuksen purettua ilman mitään kärhämää.

Koska vointini huononi koko ajan ja koulussa oleminen oli hankalaa, päätettiin että opiskelen toisen vuoden ja tutkintoni loppuun työssäoppien. Se harmitti tosi  paljon  koska tykkäsin koulusta ja tuntui että olin viimeinkin löytänyt oman juttuni. 

Viimeiset 8 viikkoa kevätlukukaudesta olivat työssäoppimista. Minulla oli jo paikka tiedossa minne menisin. Jo ekan päivän jälkeen alkoi tuntua sille, että minä en siellä kahdeksaa viikkoa pystyisi olemaan. Olin kolme päivää. Etsin uuden paikan ja onneksi löysinkin sellaisen. Siellä sitten suoritin työssäoppimisen. 

Kesäloman alkaessa oli säästöt käytetty ja rahat loppu. Kunto oli tosi huono ja kesätöitä ei ollut. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut kuin soittaa sossuun. Kerroin tilanteeni kunnostani ja ongelmistani saada töitä noitten homeisten rakennusten takia. Kerroin myös hakeneeni töitä ja siitä että en niitä saanut. Sain sieltä rahaa ja resepteihin maksusitoumuksen kesä- ja heinäkuulle. Kesan keräisin voimia syksyllä jatkuvia opiskeluja varten.

Kesäkuussa pakkasin kamat ja lähdin pariksi viikoksi ystävän luo Itä-suomeen. Viikon oleiltuani heillä ystäväni hämmästelee kasvojeni muuttunutta muotoa. Minulla on kuulemma poskipäätkin olemassa. Painoni oli tippunut viikossa muutaman kilon, vaikka en todellakaan ollut syönyt mitenkään kevyesti juhannuksesta johtuen. Kroppani ja kasvoni olivat keränneet nestettä ja olivat todella turvoksissa. Päästyäni terveeseen rakennukseen, ensimmäisen vuorokauden kävin vessassa todella useasti. Sen tosiaankin tuntee ja näkee miten keskivartalo ja kasvot silenee kun nesteet lähtee kropasta.

Tämän tajuttuani minulle selkiytyi monikin asia. Entisessä työpaikassani olin koko ajan turvoksissa ja koska kotini oli terve rakennus niin viikonloppuna sain ravata vessassa koko ajan. Olin hieman ihmetellyt sitä että koko ajan oli vessa hätä. Oloni koheni monella muullakin tapaa ja jaksoin paljon enemmän tehdä asioita.

Keväällä selviteltiin myös Iho-ja allergia sairaalassa sitä voisiko minulle aloittaa siedätyshoidon koivulle. Kouvuallergia oli muuttunut tosi pahaksi ja oli paljon ruoka-aineita mitä en vounut käyttää ristiallergioitten takia.

Mainitsin ensimmäisellä käynti kerralla lääkärille kohtaamistani ongelmista homeiden kanssa. Kuvittelin että siellä jos missä saisin ymmärrystä ja asiani otettaisiin tosissaan, koska terveyskeskuslääkäri oli niin antanut ymmärtää.

No siellä oli kumminkin semmoinen lääkäri, minkä suhtautuminen oli sitä luokkaa että mitään homeista johtuvaa sairautta ei ole ja että netistä ei kannata tietoa kaivella. Enpä sitten jaksanut enempää käydä siinä asiasta vääntämään, kun olin tässä vuosien varrella joutunut kohtaamaan jos jonkinmoista kohtelua noitten lääkäreitten osalta.

Siedätyshoito koivulle aloitettaisiin syksyllä. 

Heinäkuu 2011 - Tammikuu 2012

Asunnon myynnin ja töiden loppumisen jälkeen pakkasin tavarani ja siirsin ne sukulaiseni varastoon odottaamn kunnes selviää mihin kaupunkiin muutan. Kesäkuussa sain tiedon että pääsen opiskelemaan Helsinkiin. Rupesin etsimään asuntoa. Asunto järjestyi Malmilta yksityisen vuokraamana. 

Kesän keräsin voimia ja sain muutamaksi viikoksi pienen kesätyön. Asustelin pari kuukautta sukulaiseni luona ja yritin saada voimia ja kuntoa takaisin mikä oli mennyt entisessä työssäni. Söin terveellisesti ja sellaista ruokaa mikä ei aiheuttanut vatsaongelmia, harrastin liikuntaa koska taas jaksoin jopa hölkätä. Kuntoni koheni todella paljon kesän aikana ja pitkästä aikaa oli hyvä olla. Tuntui että pystyn ihan mihin vaan.

Elokuun alussa muutan Helsinkiin. Uusi kaupunki, uusi koti, uusi arki opiskelijana. Olin innoissani uudesta elämästäni. Viikon asuttuani asunnossa, tajuan että olen joutunut taas väärään paikkaan. Vointini huononi tosi äkkiä ja kesällä saatu kunnon kohoaminen oli tipotiessään.Oli aika kauheaa huomata että on uudessa kaupungissa, uudessa kodissa ja uudessa elämässä ihan yksin. Rupesin selvittelemään vaihtoehtoja ja etsimään asuntoa.

Muistelin lukeneeni joskus jostakin, että on olemassa kotitestejä, millä voi testata itse asuntonsa. Netistä löysin Biofacto finland nimisen firman josta tilasin testin. Halusin varmistua asiasta ennen kuin lähden etsimään uutta asuntoa. Tein testin ja lähetin sen analysoitavaksi. Tulokseksi sain että asunnossa on sädesientä ja että olisi hyvä tutkia asiaa lisää.

Ilmoitan tilanteestani vuokranantajalle. Kerron että olen joutunut aikaisemminkin tekemisiin homeiden kanssa ja että nyt on aivan samat oireet palanneet. Kerron että olen tilannut testin netistä ja että odottelen tuloksia. Lupaan lähettää ne hänelle. Kerroin myös että ne ovat suuntaa antavia siitä että kannattaako asuntoa ruveta tutkimaan tarkemmin. Saatuaan tulokset vuokranantajan suhtautuminen asiaan on todella huonoa. Pitää testiä ihan huuhaana ja minua yliherkkänä kuvittelijana. Yliherkkähän minä olenkin nimittäin sädesienelle. 

Tulee taas aika kylmää kohtelua ja kuin ihmeen kaupalla löydän itselleni asunnon.

Haluan muuttaa mahdollisimman pian uuteen asuntoon. 

Vuokranantajani eivät käy tutkimaan asuntoa tarkemmin, vaikka kerron että kyppärin lattiat eivät kuivu kovinkaan nopeasti kovasta ilmastointilaitteen huminasta huolimatta. Missään asunnossa missä olen asunut ei ole tullut vastaan tuollaista. Mielestäni kulppärin seinälaattojen välit näyttivät myös olevan huonossa kunnossa. Ei kun vaan uutta vuokralaista asuntoon. 

Myöhemmin olenkin tajunnut että he halusivat töykeydellaan saada minut pihalle etten kävisi vaatimaan tarkempia tutkimuksia.

Koska minulla ei ollut kunnon tukiverkoa niin jouduin ottamaan muuttofirmalta auton ja muuttomiehet. Muutto ja noin yhden kuun vuokran menetys tekevät ison loven opiskelua varten säästämiini säästöihin.

Muuttoa edeltävän viikonlopun pesin ja puhdistin tavaroitani. Pesin kaikki vaatteet ja tekstiilit kovissa lämpötiloissa osa selvisi siitä osa ei. Oli tosi rankka viikonloppu tehdä kaikki se työ homeisessa asunnossa.

Malmin asunto teki selväksi sen miten pahassa jamassa minun terveus on ja miten paljon pahaa entinen työpaikkani oli minulle aiheuttanut. 

Uusi asunto ei tuntunut niin huonolle paikalle. Tosin koulu mitä olin alkanut käymään vaikutti olevan jonkinlaisissa ongelmissa.

Olin iltaisin aika väsynyt ja en oikein tiennyt mistä se johtuu, koulusta vai kodista. Jatkoin kumminkin sinnikkäästi opiskelujani. Joululomalla lepäilin ja keräsinn voimia kevät lukukautta varten.

Tammikuussa käyn eräässä logistiikka firmassa työhaastattelussa tulevan kesän kesätyöpaikkaa varten.

Kaikki menee hyvin kunnes kerron että olen toutunut tekemisiin homeiden kanssa edellisessä työpaikassani.

Kyllä taas muijan ilmeestä pystyi lukemaan mitä mieltä se on asiasta. Samalla hetkellä se varmaan painoi työhakemukseni roskakoriin. Ja pisti mieleen että tälle ei ikinään töitä tästä firmasta, tulee vaan aiheuttamaan ongelmia. Surullista ja toisaalta hauskaa oli seurata kun se yritti kumminkin viellä vähän keskustella ja kysellä minulta asioita, ihan vaan peittääkseen tilanteen todellisuuden. 

No parin viikon päästä tulee postia, että valinta ei tällä kertaa osunut teihin. Eli ei kannata mennä kertomaan mitään mistään altistumisistaan jos aikoo edes päästä kokeilemaan työtekoa. Muistaakseni ehdotin että voin tulla kokeilemaan työtiloja ennen varsinaisen työsopimuksen tekoa ja jos ei onnistu niin en sitten ota työtä. Mutta enpä saanut tämmöistäkään vaihtoehtoa.

Tammikuu 2011 - Heinäkuu 2011

Opiston kurssilla tutustuin erääseen toiseen opiskelijaan, jonka kanssa aina kahvitauolla juttelin. Kerran tuli puhetta tästä minun tilanteesta ja kerroin hänelle mitä minun viime vuodet oli olleet. Hän sanoi sen sanan ääneen mikä aiheuttaa jokaisessa jotakin reaktiota. Ja se sanahan on HOME! Hän kertoi että oli ollut ennen töissä sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Siellä hän oli toistuvasti saurastellut ja ollut sen takia poissakin töistä. Vasta kun oli vaihtanut työpaikkaa olo oli kohentunut ja sairastelu ja oireet hävinneet kokonaan.

Päässäni alkoi asiat yhdistymään mitä enemmän kaivoin tietoa aiheesta ja mietin omaa historiaani, niin sitä varmemmaksi tulin siitä että työpaikallani on sisäilmaongelmia.  Olin ollut välillä niin väsynyt että en ollut osannut huomioida kaikkia muita oireita mitä minulla oli ollut unettomuus aikana.

Olin Innoissani siitä että vihdoinkin selittämättömiin oireisiin löytyisi syy. Menin työterveyslääkärin vastaanotolle toiveikkaana että nyt saan vihdoinkin apua. Olin listannut asioita mitä homeet voivat aiheuttaa ihmiselle ja mitä minulla oli ollut viimevuosien aikana. Olin kärsinyt nenän tukkoisuudesta ja ärsytyksestä, nuhasta, poskionteloiden kirvelystä, kurkun kuivuudesta, väsymyksestä, päänsärystä, nukahtamisvaikeuksista, heräilystä, migreenistä, ihon punoityksesta, suolistokouristuksista, vatsakivuista, lisääntyneestä virtsaamisen tarpeesta, hengenahdistuksesta, pistävästä tunteesta kurkussa ja allergioista.

Kerroin lääkärille epäilyistäni ja annoin listani hänelle luettavaksi. Lääkärin olemus muuttui hetkessä todella rauhattomaksi. Se rupesi vauhkoamaan minulle että oireiitteni aiheuttaja voi olla mikä vaan, mutta ei ainakaan home. Se oli niin outo reaktio lääkäriltä että muistan sen varmasti loppuelämäni. Kun hän siitä vähän rauhoittui, niin hän ojensi listani takaisin ja katsoi minua ja antoi ymmärtää että ei todellakaan aio ymmärtää minua. Olin aika hämilläni koko lääkärissä käynnistä ja siitä suhtautumisesta. Oli aika kauheaa kun menet toiveikkaana hakemaan apua ja saatkin sitten ymmärtää että tuo ihminen ei aio sinua auttaa millään tavalla.

Keuhkosairauksien poliklinikalla tehdyistä tutkimuksista ei löydy mitään astmaan viittaavaa. Kerroin sielläkin home epäilyistäni. Mutta kerta ei ole astmaa niin ei sitten vissiinkään ole mitään muutakaan selitystä sille että ei henki kulje. Enempää ei sitten tutkitakkaan kun kerroin että olen hakenut opiskelemaan ja jos pääsen niin lähden työpaikastani. Iho-ja allergiapuolen tutkimuksissa todettiin atooppinen- ja akneiho sekä siitepölyn aiheuttama allerginen nuha.

Viimeinen puoli vuotta töissä oli todella helvettiä. Siirryttyäni kassalle näin sellaisia asioita mitä en ollut ennen osannut huomioida. Tajusin myöskin sen miten pahassa välikädessä olin myymäläpäällikkönä ollut myyjien ja pomojen välissä. Ja kun viimeiset vuodet olivat olleet mitä olivat niin en yhtään ihmettele että oli jäänyt asioita huomaamatta. Siinä talossa ei osattu puhua todellisista asioista ja epäkohtien korjaaminen oli mahdotonta. Lisäksi muutaman kerran minuakin uskottiin vasta sitten kun asian selvittäminen meni osaltani itkuksi. Yleensä jos jotakin vakavampaa asiaa yritti selvittää niin se pistettiin ihan vitsiksi tai ei haluttu uskoa muita kuin erästä työntekijää, joka oli onnistunut jotenkin pyörittelemään pomot pikkusormiensa ympärille. Tämä työntekijä kohteli muita työntekijöitä todella inhottavasti ja tästäkään ei kukaan saanut pomoille sanottua mitään kun se olisi kuulemma ollut ihan turhaa. Tämäkin epäköhta selvisi karuudessaan minulle vasta sitten kun olin luopunut myymäläpäällikönpaikasta. Asiat olivat aika huonosti mutta minua se ei oikeestaan enää kinnostanut ollenkaan.

Kerran jouduin riitaan pomojeni kanssa siitä kun en halunnut heille enää juurikaan jutella. He tivasivat milloin aion lopettaa pelleilyni ja vastasin vaan että ei minulla ole heille enää mitään asiaa. Jotenkin se riita päätyi siihen että sanoin mitä olin kuullut muilta työntekijöiltä. Kerroin että he olivat luoneet semmoisen ilmapiirin että ihmiset eivät uskalla jäädä sairaslomalle tai mennä lääkäriin ja että heitä pelätään. Riita johti siihen että kun minulla oli seuraava päivä vapaata he esittivät jokaiselle työntekijälle muutaman kysymyksen liittyen sairaslomiin ja heihin. Minut kutsuttiin juttusille ja tehtiin selväksi että kukaan ei pelkää mitään ja että minä valehtelen. 

Juteltuani muutaman työkaverin kanssa he kertovat että kysymykset on muotoiltu silleesti että niihin ei voi vastata kuin kyllä tai ei ja että ne esitetään kasvotusten. Mitään perusteluja ei pyydetä. Luulen että vastaukset olisivat saattaneet olla erilaisia jos ne olisi annettu vaikka nimettömänä. Aika karulle tuntui tuo kyykytys. No siitä voin ainakin olla ylpeä että olin siinä talossa ainoa joka uskalsi sanoa asioita ääneen. 

Jotain pomojen arvostuksesta työntekijöitänsä kohtaan kertoo myös se, kun suomessa ihmisten ostovoima heikkeni niin osa-aikaisten työntekijöiden tunnit pudotetaan minimiin ilman että heitä siitä varoitetaan tai heille siitä kerrotaan. Eli esimerkiksi sopimuksessa on ollut 15 tuntia viikossa, mutta koko töissä olo ajan he ovat tehneet noin 30 tuntia viikossa. Niin kyllä pieni varoitus tai ilmoitus asiasta olisi ollut paikallaan. Samaan aikaa työnantajille ilmestyy uudet ja helvetin kalliit autot. Ei tuntunut kuulemma kivalle joistakin työntekijöistä tämä.

Minä laitoin asuntoni myyntiin keväällä ja sain sen myytyä. toukokuun lopussa olisi muutettava siitä pois. sanoin itseni irti ja lopetin työt toukokuussa. Loppuajan olin sairaslomalla koska minulla oli jo tosi vaikea koivuallergia.

Jännä juttu sekin että olin ensimmäinen työntekijä joka joutui antamaan kirjallisen irtisanoutumisen. Samaan aikaan eras toinenkin työntekijä irtisanoutui ja myöhemmin sain selville että sen ei tarvinnut sitä kirjallisesti tehdä. Ei taaskaan tuntunut kohtelu kovinkaan hyvälle.

Loppuajasta juttelin toisen pomoni kanssa tuosta home asiasta. Se sanoi että entisten omistajien aikaan rakennusta on tutkittu homeiden osalta, kun joku työntekijä on sairastellut ja epäillyt hometta. Mitään kuulemma ei ole löytynyt. Minä veikkaan että kun kyseessä on iso talo niin on vaan vähän jostakin nurkasta tutkittu ja todettu että ei hometta. Näin on saatu se ihminen hiljennettyä. Jos tämä tieto olisi tullut minulle ennen irtisanoutumistani niin olisin kyllä ruvennyt vaatimaan asioiden tutkimista. Paska juttu. Mutta olempahan entistäkin vakuuttuneempi siitä että olen oikeassa. Haluaisin tietää mitä tälle ihmiselle kuuluu ja että onko hän ylipäätään enää elossa.

Heinäkuu 2010 - Tammikuu 2011

Kesä meni ihan kivasti ja elokuussa se sitten napsahti ajokortti kouraan. Siitä innostuneena mietin jo vähän uusia kuvioita elämääni ja mahdollista opiskelua tulevaisuudessa. Syksyllä ilmoittauduin parille kansalaisopiston kurssille ja jos opiskelu tuntuu hyvälle niin sitten vaan kevään yhteishaussa kouluun hakemaan.

Syksyn tultua ja siitepölykauden loputtua lopetan allergia lääkkeiden käytön. Kuukauden sisällä olen niin huonossa jamassa, että en jaksa enää pyöräillä töihin vaan pitää siirtyä kulkemaan kävellen. Töissä rappusten kiipeäminen tuntuu tosi vaikealle, väsyttää ja on vaikea hengittää. Kotona ei jaksa tehdä enää mitään työpäivän jälkeen. Unet huononevat myös taas. Pelottaa että minun elämästäni tulee taas samanlaista painajaista mitä se oli sen 2 vuotta, kun en saanut nukuttua kunnolla. Olin ihan kauhean pettynyt tilanteeseen ja niin tuntui olevan työnantajanikin. Olinhan kumminkin yrittänyt noudattaa heidän toivetta siitä että olisin yhtäjaksoisesti niin pitkään sairaslomalla, että olen sitten työkunnossa kun palaan. No työkunnossa olin kun palasin töihin, mutta se työkunto voi näköjään mennä tosi äkkiä. Ja nyt minä taas aiheutan heille tämmöisen tilanteen. Sen kyllä aisti miten niitä vitutti se tilanne. 

Lääkäriin piti taas raahautua ja sille samalle pelottavalle työterveyslääkärille millä olin aiemminkin käynyt. Lääkäri määräsi astma tutkimuksia. Piti puhallella pef-mittauksia töissä ja kotona, lääkkeen kanssa ja ilman. Näistä kun ei mitään selvinnyt niin laittoi lähetteen Keuhkosairauksien poliklinikalle. jonne pääsin tutkittavaksi Joskus helmikuussa.

Syksyllä ennen kuin kuntoni huononi, olin kertonut työnantajilleni että kaipaisin jotain uutta haastetta elämääni ja että työssäni tuskin tulisi enää mitään uutta opittavaa. Heillä ei minulle ollut mitään haasteita enää tarjottavana joten senkin takia menin niille kansalaisopiston kursseille. Kun huomasin että kuntoni huononee ja että en meinaa jaksaa hoitaa työtäni ja vapaa-ajalla käymiäni kursseja niin ehdotin työnantajilleni että jatkaisin myymäläpäällikön töitä, mutta pienemmällä tuntimäärällä ja että rupeaisin opettamaan ja jakamaan töitäni jollekkin muulle työntekijälle. Senkin takia pidin sitä hyvänä ehdotuksena kun olin aikeissa lähteä jossakin vaiheessa talosta pois. Tähän ei suostuttu ja tein sitten semmoisen ratkaisun että luovuin myymäläpäällikön paikasta ja ilmoitin että menen kassaan töihin. Ajattelin että se ei ole niin raskasta fyysisesti mitä entinen työ oli. Jos olisin ollut selvännäkijä tuolloin ja nähnyt mitä tulevaisuudessa tapahtuu, niin olisin tehnyt asiat aivan eri tavalla. Työnantajieni paska suhtautuminen, pelko siitä että elämäni muuttuu taas puolikuolleena olevaksi ja että joudun luopumaan uusista asioista mitä olin saanut elämääni niin ratkaisu minkä tein tuntui silloin ainoalle vaihtoehdolle. En halunnut taas sitä sairasloma kierrettä ja tappelua Kelan kanssa. ne kaikki oli viellä liian tuoreessa muistissa. Olin valmis luopumaan hyvästä palkastani ja laskeskelin millä pärjäisin juuri ja juuri kuussa. Ajattelin että jonkin aikaa voisin elää tosi tiukilla kunhan vaan saisin pidettyä edes jotenkin itseni toiminta kykyisenä.

Työpaikalla oli aika nihkee ja räjähdysaltis tynnelma. Ja viimeiset kuukaudet olivat todella kauheita.

Minun ei paljon huvittanut enää jutella työnantajilleni ja puhuinkin heille vaan pakolliset tervehdykset. Lopetin asioistani puhumisen heille, kun ei siitä mitään hyötyä ollut ikinään oikein ollutkaan ja nyt tuntui niin vahvasti sille että he halusivat vaan minut mahdollisimman äkkiä pois talosta. Kaipa ne olivat niin kyllästyneet sairasteluuni mihin ei kumminkaan ollut löytynyt mitään syytä. Tuntuihan se tosi pahalle kun ei päästy sopimukseen millä olisin jaksanut työni hoitaa, olin kumminkin vuodesta toiseen tehnyt ylitoitä ja niin hyvin työni kuin vaan ikinään osasin.

Joulukuussa lopetin myöskin alkoholin käytön kokonaan. Ajattelin että kun siitä ei mitään hyvää seuraa ja krapuloiden takia menee päiviä roskakoriin niin miksi ihmeessä minä sillä oloani pahentaisin. Tämä ei kumminkaan ollut mikään loppuelämän päätös, vaan olisin ilman niin pitkään kun se hyvälle tuntuisi. Yllättävää suhtautumista ihmisiltä kyllä riitti. Tuntui että baariin ei saa selvinpäin ja ilman syytä mennä. Suomessa saa olla juomatta vain hyvistä syistä, syitä ovat raskaus, absolutismi, uskonto kieltää, lääkitys, kuskina olo. Mutta kuinka outo oletkaan jos et ole mitään noista. Kuinka paljon sitä joutuikaan selittelemään ja kuinka se ihmisten suhtautuminen sinuun muuttui. Minähän vaan yritin parantaa elämänlaatuani. Mitä se kellekkään kuuluu miksi en käytä alkoholia. Jonkinlaista syrjintää taisin kokea joidenkin osalta.

Hullu se on, kun se ei juo!

Tammikuu 2010 - Heinäkuu 2010

Sairasloman alkuvaiheista en muista oikein mitään. Lepäilin ja kävin ulkona kävelyllä. Sen muistan kumminkin aina, miten kauniille silmäni näyttivät kun niistä hävisi verestävyys ja punotus. 

Sain kokeiltavaksi myöskin Insomin lääkkeet. Niitä käytin jonkin aikaa kun oletettiin että niistä oli apua. Näin jälkikäteen tiedän että apu nukkumiseen tuli siitä että en ollut työpaikalla.

Takapakkia toipumiselleni tulee siitä, kun serkkuni tekee itsemurhan. Omat ongelmat tuntuu niin pienille ja päässä pyörii vaan ajatus, että milloin tästä painajaisesta saa herätä. Onneksi pystyin käsittelemään asiaa psykoterapiassa ja psykiatrin vastaanotolla. Ystävistä on myöskin suuri apu.

Kela aiheuttaa myös harmaita hiuksia ja hankaloittaa elämää. Kela on myöntänyt sairauspäivärahaa vain tammikuun loppuun, vaikka sairaslomani kestää maaliskuun loppuun. Syynä on se että minulla ei muka ole lääkkeellistä hoitoa unettomuuteeni. Psykiatri kirjoittaa taas uuden B-lausunnon jossa se toteaa jo toiseen kertaan että on määrännyt minulle Insominia, kun aikaisemmat erilaiset antidepressantit ja bentsodiatsepiinit eivät ole unettomuuteen vaikuttaneet. Sain myös Diapam resptin. 

Kelalta tulee kumminkin hylätty päätös. Vähän vaikeuttaa toipumista nuo kelan kikkailut.

 Menen maaliskuun lopussa kontrollikäynnille ja nyt minulla vaihtuu psykiatri, koska edellinen on lomalla. Kerron tilanteesta Kelan kanssa ja sen että rahat on loppu ja on varmaan pakko palata töihin vaikka en koe olevani viellä täysin kunnossa. 

Päätetään että olen viellä kuukauden sairaslomalla ja että kokeilen Tolvonia. 

Psykiatri vaihtaa B-lausuntoni työkykyyn vaikuttavien sairauksien tärkeysjärjestystä.

Aikaisemmin ykkösenä oli F 51.0 Vaikea ei-elimellinen unettomuus. Tällä ei rahaa tullut, mutta kun laitettiin ykköseksi F 41.3 Sekavamuotoinen ahdistuneisuushäiriö. Niin rahat tuli takautuvasti heti. Aiemmassa lausunnossa oli jo mainintoja oloni kohenemisesta, mutta tähän kirjoitettiin, että olen alavireinen, ahdistunut ja väsynyt. Oireilee keskittymiskyvyttömyydellä, on päättämättömyyttä, omanarvontunto heikentynyt, on helposti väsyvä ja masentunut mieliala ja unettomuuden vuoksi myös huomattavaa väsyneisyyttä päivisin. Eli vaikka oloni oli jo huomattavasti parempi mitä sairasloman alussa, niin minusta piti tehdä masentunut ja ahdistunut että sain Kelalta sen mikä minulle kuuluikin.

Välillä vähän ihmetyttää nää touhut.

Sairaslomani aikana tutkitaan kunnallisen puolella myös jaloissani ollutta pitkäaikaista ihottumaa joka pahenee talvisin. Siitä otettiin koepala kun lääkäri ei osannut sanoa onko se Psoriasista mitä on meillä suvussa vai punajäkälää. Ei ollut onneksi kumpaakaan ja kortisonilla se lopulta talttui siedettävään kuntoon. Ja koska oltiin menossa kohti kesää niin sitä ei enempää tutkittu kun kesällä se hävisi kokonaan.

Neuloin tosi paljon sairaslomallani. Se oli mukavaa, kun huomasin että osasin viellä kaiken mitä olin joskus nuorena oppinut. Minulla oli semmoinen kymmenen vuoden tauko noissa käsitöissä. Tarve neuloa ja tehdä käsillä tuli tosi voimakkaana takaisin.

Keksin myös sairaslomani aikana että voisin mennä vihdoin ja viimein autokouluun. Osittain myös siksi kun pikkusiskoni oli sen juuri saanut käytyä. Miksipä en minäkin voisi siitä selvitä. Autokoulu ja autolla ajaminen oli ollut minulle aikaisemmin isoja pelon aiheita. Kuvittelin että en opi ajamaan ja että tuon vaan onnettomuuksia teille. Siispä eikun vaan ilmoittautumaan. 

Huhtikuun lopussa palaan töihin, samoihin aikoihin joudun taas aloittamaan allergialääkkeiden käytön siitepölyjen takia. Kevät ja alkukesä sujuu ihan kivasti töissä ja autokoulussa. Mitä nyt pientä jännitystä ekalla ajotunnilla. Ensinnäkin myöhästyn siltä tunnilta 5 minuuttia, kun pelottaa niin paljon etten pääse kotonta lähtemään ajoissa. Mutta suuri pelko voitetaan ja ratista tartutaan kiinni ekaa kertaa elämässä. Kun sitten tärinältä ja jännitykseltä toivun, niin on kyllä voittaja olo. Suvin 30.v autoiluneitsyys meni. 

Kesäkuun lopussa on inssi ja se ei mene läpi, tulee kuukauden tauko kun autokoulun porukka on lomalla. Minun kohdallani tauko teki hyvää, vaikka luulin ensin että unohdan kaiken mutta jotenkin päässäni tapahtui oppimista kun en ajatellut koko ajamista vähään aikaan.

Huomaan että olenkin ihan kykeneväinen oppimaan uusia asioita. Ja halu oppia uutta kasvaa vaan lisää.

Kesäkuussa käyn lääkärissä, koska kasvojen, käsien ja rintakehän punoitus tulee töissä ja pahenee loppuviikkoa kohti mentäessä. Epäillään että pahvipoly aiheuttaisi sen. Allergialääkkeistä ei ole apua. Mietitään voisiko töitäni järjestää vähäksi aikaa niin että en olisi tekemisissä pahvilaatikoiden kanssa. Se ei oikein onnistu ja olen välillä lomallakin niin asia jää sen kummemmin tutkimatta.